Yhden illan juttu

Työpaikan ristelyn jälkeen olo oli sellainen ettei liikuntakyky riitä sohva-jääkaappi-peti akselia pidemmälle. Onneksi akselille osui lankaa ja kasa puikkoja, joten sain toteutettua pitempään tarvelistalla pyörineen projektin toteutukseen. Ilta siinä meni ja sain kietaista paksun ja pehmeän ympyrähuivin (onko tuollaisille huiveille joku muu nimi) kaulaani. Ja tänään aamulla tein vielä samasta langasta myssyn kupolia lämmittämään.

 Malli: oma

Lanka: Shoeller + Stahl Volare, 250 g + 100 g

Puikot: uuivi 7 mm, pipo 6 mm + 8 mm

Eipä näihin sen kummempia ohjeita tarvittu. Helmineuletta halusin tekstuuriksi ja langaksi valikoitui Shoeller + Stahllin Volare (Ihana-Ihana-Ihana). Mittasin tiheyden 7 mm puikoilla ja kalkyleerasin riittävän pituuden huiville. Joku taisi laskussa kyllä mättää sillä huivista tuli vähän liian pitkä. Sitä ei siis oikein voi käyttää kuin kaksikerroin kietaistuna. Yksikertaisena roikkuu haarovälissä asti. No, noin mää sitä aattelinkin enimmäkseen käyttää.

  Myssyn tein myös omaa päätä myötäellen. Resori 6 mm puikoilla, sitten 8 mm puikot ja ennen kavennuksia vaihdoin takaisin kutosiin. Tuli aika iso, mutta lämmittää ainakin korvia. Tarvittaessa myös silmiä ja nenääkin...

Syksyn harmautta

Pitkä ja synkkä syys on taas täällä. Töiden paiskintaa lomaltapalajaan uudella innolla (se siis varmaan löytyy jostain ihan kohta...), kansalaisopiston kurssien selailua, ja syyssadon säilömistä pakastimen uumeniin ja hillopurkkeihin. Uuden liikuntamuodonkin voisi hakea, dieetin aloittaa, siivota vaatekaapista kesävaatteet säilöön, kaivaa esiin sukset ja villapaita. Näiden kaikkien avulla voi valmistua selviämään hengissä pimeistä aamuista ja loskaisista keleistä.

Onneksi vielä hetken voi nauttia auringosta ja luonnon muuttuvista väreistä. Puidut kullankeltaiset ohrapellot, oranssit pihlajanmarjat ja vielä vihreänä sinnittelevät nurmet. Voisinkin vahvistaa väriterapiaa kaivamalla esiin aleista haalimani viimeiset oljenkeltaiset isoveli-langat ja huopaset. Ja, hei, niistähän voisi vaikka kutoa jotain!

Mutta harmaudessakin on puolensa. Ainakin jos se on ihanan pehmeää villa-akryyliä. Sain yli vuosi sitten aloittamani OmastaPäästä neuleliivin valmiiksi. Siitä tuli lopulta ihan sellainen kuin suunnittelin vaikka tekovaiheessa puikoilla pyörineestä, langanpätkiä valuvasta möykystä en ihan koko aikaa luomukseni valmistumiseen uskonut.

Lanka: Le fibre nobil Val Gardena 450 g

Malli: Oma

Puikot: 6mm

Takakappale on kudottu ensin alhaalta ylös. Etukappaleiden silmukat poimittu takakappaleen sivusta ja ne on kudottu poikittain. Etupuolen helmaan lemppariani valepalmikkoa, kädentiet sovellettu miten sattuu.

Herttaista

Moon ihan in love. Vaikka kohdetta en ole edes nähnyt kun kuvista. Eikä oo kyseessä mikään nettitreffibongaus vaan ihananihanainen ja söpösuloinen parin viikon ikäinen pikkuneiti. Neitosen äiti on yksi rakkaimmista ystävistäni ja odotan innolla että pääsisin jo ihastelemaan tulokasta.

Kaverien lisääntymisessä on sekin kiva puoli että pääsee tekemään pikkuvaatteita. Nyt päätin tehdä elämäni ekat vaippahousut! Pehmoiset, pikkuruiset villapökät on jo itsessään kertakaikkisen hellyttävät.

Kuulemma vaippapöksyt pitäisi olla sellaista oikeaa, lampaanrasvaista villaa mutta koska mun pienestä (40 kilon...) lankavarastosta ei sellaista löytynyt niin tein ne Huopasesta. Hankin sitten seuraaviin paremmat langat kunhan saan neidin äityliltä ohjeet millaiset pöksyt olisi hyvät. Mä en osaa näistä sanoa onko edes oikean kokoiset. Vaikka näyttää pikkuriikkiseltä niin näihin saattaisi alkuun mahtua parikin beibiä.

Malli: Ottobre

Lanka: Huopanen, keltainen n. 50 g, ruskea n. 20 g
Puikot: 6 mm pyöröt ja sukkapuikot lahkeisiin

ohutta neuletta, ohutta lanka-harmitusta

On meillä kudottukin taas! Kesätunika/toppi/heitale valmistui juuri viimeisiin helteisiin. (Tai on täällä etelässä kuulemma vielä ollut lämmintä, itse pakenin pariksi viikoksi lomailemaan Inariin.) En tiedä mikä mun (muuten niin kilttiä) pokkaria vaivasi, mutta se ei sitten millään suostunut tarkentamaan vitkalaukaisimen kanssa oikein ja valotuksetkin meni miten meni. Siksi pahoittelut suttuisista kuvista!

Malli: oma pää

Lanka: Novita Bambu (unohdin laskea kerät, joten menekki =?)
Puikot: 4,5

Malli on ihan omasta päästä, sillä jälleen ajattelin että suippenevan putken neulominen ei ole rakettitiedettä. Noiden reikäkuvioiden sommittelu kyllä vähän tuotti tuskaa, mutta jotenkin ne asettuivat paikoilleen. Pääntien neuloin muutamaan kertaan ennen kuin sain muodon nätiksi. Jonkinasteisia ongelmia aiheutti myös se, että halusin ehdottomasti tehdä topin ohuesta langasta, paksuilla puikoilla että siitä tulisi laskeutuva. Valitsin langaksi Novitan Bambun (FAIL: kerron kohta miksi). Mutta, kun neulos muistuttaa muikkuverkkoa, sen mittojen asettumisen arviointi oli jokseenkin hankalaa. Kun olin kursinut olkapäät kiinni ja viimeistellyt pään- ja kädentiet kiinteillä silmuikoilla oli neule ensimmäiset viisi minuuttia hyvä, kunnes kaula-aukko valahti hyvinkin anteliaaksi ja kädentietkin lähestyivät vyötärönseutua. Tähän tepsi vielä yksi kerros piilosilmuikoita kiinteiden silmukoiden tueksi. Nyt malli tuntuu pysyvän muodossaan.

Tunikan voi asustaa vaikka näin! Kas, melkein kuin mulla olisi vyötärö. Hahaa!

Ja nyt palaan siihen miksi olen viimepäivinä kironnut tämän bambulangan sudeksi. Hypistellessäni paitaa ekan käytön jälkeen huomasin ison osan takakappaleesta kasvattaneen komean karvapeitteen. Eli siis langasta oli noussut yksittäisiä säikeitä neuleen pintaan. Syyksi päättelin sen, että olkalaukkuni vetoketju oli hangannut neuletta ja tarrannut kiinni putkilolangan säikeisiin. Harva neuletiheys tietenkin edesauttoi tätä. Pinta parani hieman kun pingottelin sitä aikani käsissäni, mutta eipä tuo yksittäinen karvainen kohta silmiä hivele. Ja noita karvoja nousee varmasti pintaan aina kun vaate osuu laukkuun, farkunnappiin, pesuohjelappuihin... Ei sinänsä mitään uutta Novitan lankojen kanssa häärätessä, mutta ihan ohuesti harmittaa. Onneksi tämä heitale on jo tyyliltään ei-niin-viimeistelty eli pienet epätasaisuudet ei-ihan-niin kamalasti häiritse.

^- Nypyt!
Murrrrrrr!

Asemalla soitellaan ja svengaillaan

Mutta täällä asemalla taitaisi tulla vilu ennen kuin seuraavaa juna saapuu. Kyseessä on Jokioisten museorautatien asema, josta tosiaan kesäsunnuntaisin pääsee huristelemaan höyryveturin kyydissä ihan Humppilaan asti. Kannattaa kokeilla, jos kesäaikaan tälle seudulle eksyy!

Nyt on junat tältä kesältä menneet ja minäkin totesin pidemmän odottelun turhaksi. Hyvin tuolla kyllä toistaikseksi tarkenee. Varsinkin kun päällä on paksu ja villainen neule.

Malli: Big Montana Tunic, Interweave Knits Fall 2009
Lanka: Novita Mambo, 650 g
Puikot: 6 mm (+5 mm kädenteihin, 7 mm kaulukseen)

Ihana, nopea ja helppo malli! Ja just passeli näihin syyssäihin kun kaipaa jo lämmintä, mutta pitkähihainen villapaita on liian paksu.

Siinähän se tuubi jo onkin

Joskus kannattaa kuunnella miestä. Jopa vaateasiossa. Armas ukkelini nimittäin pongasi telkkarista neulotun mekon ja alkoi kysellä mikset tee tuollasta tuubia.Telkkarin mekko oli hiirenharmaa, joustinneuleinen ja edessä oli paksu palmikko. Ajastus oli minusta tosi hassu. Naureskelin että meikäläisen kokoisena pitkän mekon neulomiseen humahtaisi lammaslauman verran villoja ja enkä oikein muutenkaan näkisi itseäni kääriytyneenä paksuun ja muodottomaan neuleputkiloon.

Sattuipa kuitenkin käymään niin että työn alla olevan islantilaisneuleeni ohje unohtui vanhempieni luo ja oli pakko keksiä muuta tekemistä. Keväällä hankittu pinkki-violetti Isoveli Colori alkoi huudella vaatekaapin kätköistä, mutta to-do-listalla pyörivistä malleista mikään ei oikein istunut noin kirjavaan lankaan. Mies muistutti bongatusta neuleputkilosta ja ajatus iloisen värisestä neulemekosta alkoi houkutella minuakin. Mieleeni piirtyi kuva kapeasta mekosta leveällä poolokauluksella ja pienillä raglan-hihoilla.

Koska kyseessä oli yksinkertainen malli, en edes yrittänyt etsiä valmista ohjetta vaan kaivoin mittanauhan esiin ja aloin kutomaan sopivan kokoista putkea. Valitsin työhön 6mm puikot, joilla tiheydeksi tuli noin 13 s/10 cm. Ajattelin että löyhempi neule olisi laskeutuvampi ja kevyempi, vaikka lanka onkin paksua.

Mallineuleeksi halusin lempparini, pidennetyn helmineuleen ja eteen leveän ja littanan palmikon. Sopivaa palmikkomallia ei löytynyt nopealla Ravelry-haulla, joten kehittelin palmikonkin itse. Päätin jopa ottaa kuvioon mukaan nyppyjä, joiden kutominen ei ole tähän mennessä luonnistunut. Onneksi kirjastossa haahuillessa käteen osui neuleopas, jossa nyppyjen neulontaan annettiin ohjeet, jotka minäkin kykenin ymmärtämään.

Tein mekkoa ja sovittelin sitä tunnollisesti päälleni työn edetessä. Tätä helpotti vihdoin Lankamarista investoimani KnitPron vaihtopää-pyöröpuikkosetti (yhdyssanojen aatelia!). Vyötäröä varten kavensin muutaman silmukan ja jatkoin siitä kainaloihin asti ilman levennyksiä. Kaulusta varten tein vähän muotoilua etukappaleessa, mutta kaula-aukon olisi saanut tehdä vielä vähän isommaksi. No, menee se nyt noinkin. Kaksi viikkoa puikkojen suhinaa ja siinä se tuubi sitten jo olikin.

Lopputulokseen olen enemmän kuin tyytyväinen! Mekko vaikuttaa sopivan kokoiselta, vaikka löysä neule kyllä venui kasteltuna aika paljon. Toivotaan ettei käytössä lörpsähdä enempää. Tämä on kyllä lyhyistä hihoista huolimatta aika lämmin, varsinkin kun syyspäivät ovat viimeaikoina olleet vielä ihanan aurinkoisia. Legginsien kanssa tämä kyllä menee jo nyt. Luulen tosin että ihmisten ilmoille puen silti mieluusti alle ihan oikeat housut.

Malli: Oma

Lanka: Novita Isoveli 600 g
Puikot: 6 mm

Suunnitellessani tuota palmikkoa tein sivutuotteena itselleni ensimmäisen tiskirätin. Nimestään huolimatta rätillä ei tiskata vaan sillä pyyhitään pöytiä. Karhealla puuvillalla voi kyllä hinkata pinttyneitä tahroja myös astioista. Bluesille kiitos langasta, hyvin pyyhkii!

Malli: Oma
Puikot: 3,5 mm
Lanka: lahjoituksena saatu tuntematon puuvilla (?)

Mörvelö ja muita kesäotuksia

Ihana, lämmin elokuu! Tänä vuonna kannatti pitää lomat vasta nyt. Kaksi viikkoa olen nyt kuluttanut uikkareita biitsillä ja kävellyt poluilla kesäisen metsän tuoksusta nauttien. Vauhdikkaammasta puolesta on pitänyt huolta loppukesän keikka-anti. Lomani alkoi Metallican ja Linkin Parkin merkeissä Porin visiitillä, viikko sitten teimme boat & road tripin U2:n keikalle Göteborgiin ja täytyihän sitä Madonnaakin käydä kuuntelemassa, tosin Lauttasaaren vastarannankiiskien ilmaiskonsertin muodossa.

Toukokuussa podin pahaa neulontainnon lopahdusta. Kesä on mennyt samoissa merkeissä tosin yhden jakun olen vaivoin saanut aikaan. Ja tästä tekeleestä en ole saanut uutta intoa ammennettua. Jakusta tuli kaikin puolin lannistuneelta näyttävä rytäle. Ajattelin että moinen rytky ei kaipaa julkista esittelyä, mutta päätin kuitenkin laittaa siitä kuvia tänne. Jos ei muuta niin varoittavana esimerkkinä. Kuvassakin onnistuin ilmaisemaan tuntemuksiani tätä jakkua kohtaan myös oivan happamalla ilmeellä.

Malli: Drops 111-7 (SA-048)
Lanka: Patons Washed Haze n. 450 g
Puikot: 3,5 mm pyöröt

Jakku on tehty Dropsin ohjeella ja lankana on maailman kulahtaneimman hiirenharmaa Patons Washed Haze. Lanka on kyllä ihanan pehmeää, mutta se on tökkinyt mulla pahasti koko projektin ajan. Lanka natisi puikoilla ja sen vääntely silmuikoiksi sai ranteet helliksi. Sileä neulepinta on armoton käsialan epätaisuuksille, joten pinnasta tuli varsin elävä (eli ihan karsea). Myös kauluksen silmukoiden poiminnan tyrein ja siihen jäi kummallisia möykkyjä. Ennen raglanien aloitusta tuntui jo siltä etten saa ikinä tätä valmiiksi, mutta ekalla lomaviikolla päätin taistella projektin päätökseen. Koitin piristää tylsänväristä neuletta vihreillä napeilla, mutta enpä tiedä sopivatko nekään tuohon mitenkään erityisen hyvin. Jakku on tylsän värinsä ja huonon käsialan lisäksi vielä vähän liian iso. Yleensä teen Dropsia L-tai XL-koosta (kun valmiit neuleet tuntuvat aina käytössä venyvän), mutta nyt valitsin jostain syystä kooksi XXL. Mittanauhankin kyllä omistan mutta kukas nyt sellaista jaksaa käyttää...

Ehkäpä jätän jakun toistaikseksi marinoitumaan vaatekaappiin ja odottelemaan raikkaita syyskelejä. Ehkäpä tuo harmaa värikin toimii paremmin kun ympärillä helottaa ruskan sävyt. Toivon niin.

Ja jottei tämän postauksen sävy jää täysin harmaaksi laitaan loppuun taas vähän kesäkuvia. Ensinnä kotikodin rannasta, jossa isäni onki kissoille tuoretta herkkua. Loput otukset ovat lenkkipolun värikkäissä kukissa viihtyviä villieläimiä.

Kittis eli Kitta-Orvokki tarkkailemassa kohon liikehdintää malttamattomana. Tahtoo fisua nyt ja heti!

Eetu on nyreissään kun kuvaaja häiritsee kalastuksen tarkkailua.

Parin ahvenan päälle maistuu huikka jokivettä. Vai mahtoikohan Kittis ihastella kuvaansa vedenpinnasta.

Ohdakeperhonen. Näitä oli niin paljon ja ne olivat niin kauniita että oli pakko pysähtyä kesken hikilenkin nappaamaan kuvia.

Niittykirvari. Tämä on kukkakärpänen, ei amppari. Siksi uskalsin mennä lähelle ottamaan kuvan.

Kivikkokimalainen. Nämäkään eivät kuulemma yleensä pistä.

Yöelämää ja asiakaspalautteita

Ensimmäinen valmistuminen To-do listaltani on vihdoin tässä! Saanen esitellä oman versioni tästä vähän vaikeasti luokiteltavasta vaatekappaleesta.

Ravelryssa on tosi monta ohjetta, joissa on inspiraationa sama Eva Longorian päällä nähty takki. Vai olisikohan liivi oikea termi? Valitsin pohjaksi Katarzynan Longoria's Somethingin, mutta koska siinä kokona oli 40 laskin oman silmukkämäärän. En myöskään halunnut pelkästään kaulasta kiinnitettävää härpäkettä, joten lisäsin etukappaleiden reunaan ainaoikein-listat, joiden yläpäähän tein napinlävet. Mallineuleeksikin valitsin pidennetyn helmineuleen (mun lempparitekstuuri!) ja palmikkokuvion tein vähemmillä välikierroksilla. Tein lisäksi helmaan kavennuksia lisäämään malliin A-linjaa. Raglanit tein näppituntumalla, joten lopulta ohje toimi enää innostajana.

Kuvamateriaalin hankkimiseen taas meni aikaa sillä valmiina tämäkin tekele on ollut jo tovin. Päivänvaloon ulkosalle (edes parveketta pidemmälle) en ehtinyt kuin vasta äsken ja poseeraamaan piti lähteä ihan Poriin asti. Kiitokset yökuvista Katille ja kameralleen!

Malli: Longoria's Something, rankoilla muutoksilla
Lanka: Novita Aino, reilu 500 g
Puikot: 4 mm pyöröbambut

Tän mallin juttu on hauskan poolokauluksen lisäksi näyttävät palmikot. Tosi yksinkertainen tekniikka, mutta upea tulos. Olisi vain pitänyt tehdä ne ohjeen mukaiset määrät välikerroksia. Olisi tullut vielä muhkeampi jälki.

Takkiin hupeni nurkissa pyörinyt satsi petroolinsinistä Ainoa. Olen säästellyt tätä, jo lopetustuomion Novitalta saanutta lankaa johonkin kivaan ja tämä malli vaikutti juuri sellaiselta. Olen surkutellut että tätä lankaa ei enää valmisteta, mutta tämä projekti valaisi minulle syitä miksi lanka kenties on lopetettu.

Takki nimittäin rähjähti kun kastelin sen pingotusta varten. Pinnasta alkoi puskea pitkiä karvanpäitä ja takki oli kauttaaltaan nöyhtäinen. Nyt kun takki on ollut päällä nöyhtä on kietoutunut kunnon nypyiksi.

Homma risoi sen verran että päätin raapustaa Novitalle palautetta asiasta. Sehän on suorastaan jokaisen valveutuneen kuluttajan velvollisuus kohdatessaan epäkelpoja tuotteita (kröh). Ja oikein ystävällisin vastauksen heiltä kyselyyni sain. Ja kolahtipa postiluukkuuni muutama kerä lankaa hyvityksenä, se jos mikä saa unohtamaan moiset vastoinkäymiset.

The day that never comes

Sitä päivää odotellessa, että saan kuvattua kunnon kuvat upealla Dropsin mallilla tehdystä jakustani, on pakko postata tyhmiä räpsäyksiä pimeistä sisätiloista. Ei vaan malta enää.

Otsikko (joka sinänsä ei liity projektiin mitenkään) johtuu siitä että tuntemukseni mallia kohtaan ovat kehittyneet suunnilleen samalla kaavalla tuota Metallican biisiä ja tätä mallia kohtaan. Kun biisi soi ekoja kertoja radiossa se oli minusta kauhea. Kummallisia osia, jotka eivät mielestäni istuneet kokonaisuudeksi millään. Inhosin myös tätä mallia kun se jo aikoja sitten Garnstudion sivuille ilmestyi. Kummallinen laatikko ja tuo kauluskin, eihän tuo näytä miltään. Nyt väännän radiota kovemmalle ja karjun mukana kun Rockilta pärähtää uutta Metallicaa soimaan. Kummasti huomasin myös Ravelryssä hengailevani tämän mallin projektien parissa. Ja tajusin että minunhan on saatava tämä takki.

Takki halusi langoikseen vuosi sitten alesta hamstratun suklaisen Mambon. Noudatin jälleen kerran mallia orjallisesti. Raglanhihat olisi kyllä oleet kiva poikkeama, niitä monet olivat malliin soveltaneet, mutta en jaksanut miettiä moisia. Tämä kostautui siinä vaiheessa kun hihojen ompelu tuli ajankohtaiseksi. Ompelu on muutenkin inhaa, mutta paksulla langalla hihojen istuttelu siististi on minulle täydellinen mahdottomuus. Muhkura siellä pingottuma täällä - Eli seuraava projekti on raglan. Sen verran uskalsin mallin kanssa soveltaa että tein kainaloihin asti pyörönä ja hihat myös pyörönä Magic Loop-tekniikalla, jota kokeilin nyt ekaa kertaa. Magic Loop on muuten tosi näpsäkkä korvike sukkapuikoille, ehkä meitsikin vielä innostuu kutomaan sukkia.

Viostaan huolimatta tämä on mahtava vaate. Tyylikkään yksinkertainen ja pehmeän lämpöinen. Love is a four letter word.

Malli: A-linjainen DROPS takki jossa 3/4 -pitkät tai pitkät hihat
Garnstudio
Lanka: Novita Mambo 700 g plus muutama metri kahdeksatta kerää
Puikot: 5,5 mm pyörö

Jämiksistä syntyi vielä Robin's egg blue hat. Ekassa kuvassa olen kyllä tärähtäneen näköinen mutta se johtuu siitä että selkäni takana on telkussa Ismo!

Malli: Robin's egg blue hat
Lanka: Novita Mambo, n. 90 g ja pätkä Floricaa
Puikot: 4,5 mm sukkikset ja 5,5 mm pyörö

Ja vielä loppuun jotain sinistä, joka on hypännyt puikoilta pois. Mutta se onkin sitten ihan toinen postaus se. Nyt Tehiksen, mallilehtien ja ravelryn kimppuun. To-do-listini Canto-liivi kaipaa mallia.

Joulunjälkeistä elämää

Edellisestä postauksestani on ihan törkeästi aikaa. Joulua odotellessa päivät tuntuivat menneen siivillä. Toisin kuin kersana kun koulun joulujuhlan ja aattoillan välinen aikakin tuntui ikuisuudelta.

Nyt kun paketit ja kortit on jaettu voin laittaa koosteen joulua edeltävästä käsityöelämästäni. Edellisen postaukseni lumitähdet saivat erikeepperiä kylkeen ja päätyivät postikorteissa maailmalle. Tehtailin kortteja melkein kolmisenkymmentä: Kymmenkunta lähetin itse, toinen mokoman meni parille työkaverille ja vielä kummenkunta (harjoituskappaletta) jäi pyörimään nurkkiin.

Ja paketteihinkin käärein vähän omia tekeleitä. Väsäilin noita pikatossuja muutamat. Lankoina käytin lankakaapin jämäkeriä mm. kolminkertaista Nallea (kahta väriä yhdessä) ja kaksinkertaista 7-veikkaa. Ihanan pörröisiä tossuja syntyi yhdistämällä ja mohairia (Chic ja Kid) samanväriseen Seiskaan. Näiden väsäily jäi niin viimetippaan että kietaisin tossut samantien paperiin ja valokuvien otto unohtui melkein kaikista, joten - Sorry, no pictures!

Mutta sen sijaan kuvamateriaalia löytyy kaverin pienelle tytölle menneestä huovutetusta repusta. Koska pesukonehuovutusta ei ole pahemmin tullut harrastettua ja reppujen tekoakaan ei ole ennen tullut kokeiltua oli projekti jo alusta alkaen hyvin kokeellinen.

Työ alkoi mittojen ja silmukoiden laskemisella. Sitten otin puikot ja Huopasta ja aloin kutoa villasäkkiä. Alkuvaiheesta löytyy kuva vanhasta postauksesta. Läpän muotoilin kaventelemalla sieltä täältä silmämääräisesti. Kun reppuosa oli valmis kiinnitin sisäpuolen täyteen muovipusseja ja heitin hökötyksen koneeseen. Liian huopumisen pelossa valitsin vain pikaohjelman.




Kuvat: Ennen pesua, pesun jälkeen ja käsinhuovutuksen jälkeen

Puolen tunnin pesun jälkeen ryntäsin jännittäen pesutupaan katsomaan huovutustulosta - joka ei ollut kovin kaksinen: Säkistä oli tullut inan verran tönkömpi, mutta huopuminen oli heikkoa. Päätin pelata varman päälle ja huovuttaa reppuun muotoa nyrkeillä ja Omo Colorilla uuden konepesun sijaan. Noin tunnin innokkaan myllytyksen jälkeen reppu oli huopunut jo noin puoleen alkuperäisestä koosta ja vaikka sain sitä vielä vähän venyteltyä jäi se vähän pienemmäksi kuin olin ajatellut.

Repun hihnat tein seiskaveikasta joustinneuleella. Halusin että hihnoja voi irrottaa ja säätää joten niitä varten repun yläosassa on reiät ja alaosassa lenksut, joihin hihnan saa kiinni. Aikamoinen viritys hihnoista tuli, mutta toivottavasti niitä pystyy käyttämään.

Viime silaukseksi virkkasin läppään koristeeksi Hello Kitty-maisen kissanpään TeSan ohjetta mukaellen. Ei siitä nyt ihan Kitty tullut, mutta kyllä sen kai kisuksi tunnistaa. Tässä vielä kuvat valmiista repusta.

Malli: Oma
Lanka: Novita Huopanen ja Seitsemän veljestä