Otin pitkästä aikaa käteeni kerän lankaa. Hypistelin, pyörittelin sormissa. Tuntu oli mukava, turvallinen, joskin samalla etäinen. Etsin puikot, omassa pussissaan ne olivat vuoden odotelleet tätä hetkeä. Annoin puikkojen muodostaa langasta silmukan toisensa perään, langan virrata kerältä silmukoiden matriisiksi. Langan lämmin pehmeys, puikkojen rauhoittava napsuminen.
Mittailin, mietin, vertailin, laskin. Idea, joka oli jo tovin muhinut aivojeni poimuissa muuttui mielikuvaksi, piirokseksi, senteiksi ja lukumääriksi. Puikkojen tehtävänä muuttaa lanka Neuleeksi. Kyllä, Neuleeksi.
Puikot tekevät työtään ja aivoissa kuplii. Ideoita pulppuaa, ne haluavat vuoronsa ja nostavat joukon seuraavia mukanaan. Ihmettelen, miten olen niin pitkään voinut olla ilman tätä tunnetta!
Posts
