Jeesusteippi pelastaa joulun. Ja uudenvuoden.

Tuskailetko kamalien 80-luvulta suvussa kulkeneiden joulukoristeiden kanssa? Menikö lahjaksi suunnitelmasi huovutettu sankakassi totaalisen metsään? Tekisitkö joulusiivouksen heivaamalla nurkissa pöyrivät rojut verkkokellariin, mutta se täynnä parvekelusteita? Tuleeko äidiltä taas joululahjaksi kasa "tyylikkäitä" muovihelmiä tai "ihanat" sohvatyynyt?

Netti-outlett Yooxin uutiskirjeestä, jonka otsikko "Handmade" herätti heti käsityöihmisen kiinnostuksen, löytyy ratkaisu noihin ongelmiin. Samalla voit unohtaa lahjahuolet sekä stressin uudenvuoden kemujen juhla-asusta.

En varmaan olisi keksinyt että joulukoristeet voi surauttaa singerillä juhlaturkiksi. Sen alle voi pukea epämuotoisen sankakassin leikkamalle sen kahtia, vetämällä sangan päästä läpi ja kiinnittimällä selän taakse vaikka paalinarulla. Kivan nahkahenkisen vierailuasun saa teippaamalla vanhan bleiserin uusiksi jeesusteipillä.

Kuvat: Yoox.com

Ja ne kiireessa lahjaksi kyhätyt verkkosilmukkaponchot voi unohtaa samantien. Tyylikkäämpi lahjaidea kenelle hyvänsä daamille on helmistä (tai kuusenkoristenauhasta) kasattu keeppi. Kätevämpi kyhää helmistä vaikka kokonaisen takin. Myös sohvatyynyt tai rikki menneen puutarhatuolin pehmusteet voi ommella reunoista yhteen liiviksi ja taas on yksi lahjahuoli vähemmän. Todellinen himoshoppailija taasen voi ommella upean liivin hintalappujen muovikiinnikkeistä.

Kuvat: Yoox.com

Ja jos nimesi olisi Martin Margiela voisit noista luomuksista laskuttaa jopa tuhansia euroja joululomailurahaa! Nimittäin Maison Martin Margielan kokoelma 0 sisältää juuri edellä kuvatun kaltaisia asuja. Hintaa Yooxissa on esim. tuolla joulukoristeturkilla on vaivaiset 4 900 €. Koska en ole perillä muotisuunnittelijoista Muodin Huipulle-ohjelmaa enemmän, en lähde arvuuttelemaan onko näissä luomuksissa jotain oikeaa muotifriikkiä himottavaa. Olihan ne aikamoisia taideteoksia ainakin. Ja kyllä joukossa oli muutama meikäläisenkin silmään upea asu, kuten nahkaremmeistä koottu liivi tai ruseteista kasattu iltapuku.

Kuvat: Yoox.com

Kylppärin maalausprojekti on muuten edennyt pisteeseen, jossa työn etenemistahti on hidastunut ja touhutessa aiheutuneiden tuhojen lisääntyminen nopeutunut. Kun poistin seinistä maalia alkoi myös katon maali lohkeilla. Kun poistin katon maalia lähti mojovia paloja irti myös rappauksista... Oikeastaan tämä yksiöni kolmen neliön SPA-osasto alkaa näyttää enemmän siltä että siellä on riehuttu haulikon kanssa eikä maalikaapimen. Pohjatöitä saa siis vielä tehdä tovin ennen kuin pääsen pensselitädiksi. Projekti on häirinnyt muuta harrastustoimintaa siinä määrin että minulta on tänä jouluna turha odottaa itsetehtyjä joululahjoja. Enpä tiedä onko tekeleitäni nyt kukaan varsinaisesti odottanutkaan. Varsinkaan kun äskeisen ideamyrskyn jälkeen saattaisin kyhätä ne vessan katosta revitystä lateksista, maalarinteipistä, suihkuverhosta ja vanhasta hiihtomonosta.

Lankalunta

Ulkona sataa ja myrskyää. Lumesta ei ole etelässä tietoa, joten lumihiutaleetkin pitää väsätä itse. Ylärivissä hitusen huovutettuja lumitähtösiä, lankana tuntematon virolainen ohut villa. Alarivissä Floricasta tehdyt prototyypit. Yleensä joulunypertelyt tulevat mieleeni siinä jossain 2.-3. adventin jälkeen ja päätän että ensi vuonna sitten. Nyt kun olen jo aloittanut, voi olla että saan jopa jotain aikaiseksi jouluun mennessä.

Pääsipä muuten lankavarastoni viikonloppuna vajoamaan 25 kilon tuntumaan. Vaikka tuntuu ettei juuri mitään valmistunutta kerry, niin johonkin niitä lankoja on uponnut. Juuri valmiiksi saamaani torkkupeittoon humahti reilut puoli kiloa ja olen aika hyvin onnistunut välttämään turhaa hamstrailua.

Mutta jotta blogistani ei katoaisi punainen lanka liian nopeasti (eli massiivisen lankavaraston muokkaaminen neuleiksi) piti käydä vähän vaihteeksi shoppailemassa. Sunnuntaina poikkesin ELMA-messuilla, siellä kädentaito osastolla kierrellessä mukaan jäi yhteensä 1,75 kiloa lankaa ja vähän joulutarpeita. Oli muuten kivat messut: Lankaa, söpöjä elukoita ja herkkuja. Ihan meitsin juttu siis!

Kieltäytymisharjoituksia Karnaluksissa

Halli täynnä lankaa - halpaa lankaa. Alpakkaa, kashmiria, villaa. Ohutta, paksua, kiiltävää, pörröistä. Ruskeaa, vihreää, oranssia, possunpunaista. Ja Marsuli silmät pyöreinä ihmettelemässä lankoja tursuilevia laatikoita käpälässä tukku krooneja.

Tulipa siis vihdoin käytyä tuolla lankaturistin luvatussa paikassa, Tallinnan Karnaluks-tukussa. Ja olihan siellä kaikkea mahdollista muutakin käsitöissä tarvittavaa: Yksi huone oli täynnä ompelulankoja, naruja, kuminauhoja ja kirjontamatskua. Toisessa miljoona erilaista nappia ja hakasta, nauhaa, helmiä, koruja, puikkoja sekä kaikkea mahdollista kassikahvoista puikkopidikkeisiin. Ja kolmannessa oli niitä lankoja. Laadukkaita lankoja, joista kotomaan lankaliikkeissä saisi pulittaa tuplahinnan.

Olin lukenut blogeista ja Novitan Neulomosta Tallinnan ihmeistä, joten odotukset olivat kovat. Selostin jo illalla intoa puhkuen työkavereilleni Baltic Princessin humppabaarissa tulevasta löytöretkestäni. Onneksi älysin vaihtaa tuopin ennen pitkää vesipulloon, joten olin aamulla ensimmäisten joukossa odottelemassa laivan porttien avaamista.

Olin siinä uskossa että tuonne olisi vaikea löytää, mutta katuosoitteen ja google.mapsista printatun kartan kanssa paikka löytyi helposti. Satamasta tuli kävelymatkaa ehkä parisen kilsaa. Liiketalon ovessa oli kyllä vain pieni Karnaluks-paperilappu, jonka olisi voinut helposti missata. Yläkerrassa odotti lukittu ovi (siinäkin lapulla teksti Karnaluks), mutta kun sitä pari kertaa nykäisi niin se aukeni. Paikka ei ollut mikään kodikas pikkubutiikki vaan valtaisa halli täynnä tavaraa. Siististi siellä kaikki oli, tosin hintoja oli joistain tavaroista vähän vaikea löytää.

Kävelin ensin hallin läpi silmäillen tarjontaa. Pysyin ihan rauhallisena, ilman pienintäkään ostohysteriaa. Hiplailin ihan pikkuisen yhtä kashmir-silkki-villaa (3 € kerä), mutta jätin sen sivuun ja siirryin suunnitelmallisesti nappihyllyille. Siellä valikoin antaumuksella ihania puunappeja ja kauniita metallihakasia. Lisäksi nappasin muutamia metallirenksuja sekä sukkapuikkopidikkeet. Kassalle jonotellessa mietin, ettenkö varmasti tarvitsisi vähän alpakkaa tai silkki-villaa, mutta onneksi vuoro tuli ennen kuin itsehillintä petti.



Olin sen verran tyytyväinen ostoksiini että en jaksanut enää lähteä muihin käsityöliikkeisiin. Kauniisti värjätyt vironvillatkin saivat nyt jäädä odottamaan seuraavaa reissua. Satamaa kohti kävellessä piti kuitenkin olla sen verran suomituristi että poikkesin vielä apteekkiin ja Livikon myymälään. Suositan kyllä muille (mukavuudenhaluisille) matkaajille, että mikäli haluaa parasta katetta Viron reissulleen kannattaa ennemmin ostaa lankoja ja nappeja kuin viinaksia, jotka painavat kassissa ja kolisevat ikävästi.

Juhlatunnelmissa tummia pilviä

Mutta tällä kertaa musta pilvi leijaili ihan toivottuna vieraana.

Nimittäin löysin kerrankin kaupasta yhdellä reissulla aivan itseni oloisen juhlakoltun. Yleensähän (ainakaan budjettiini sopivalla hinnalla) ei kaupasta löydy mitään kun tarve on suurin. Koltun olkaimet vain olivat ihan kapoiset, joten se kaipasi ehdottomasti seurakseen jotain allit peittävää. Ja mikä jottei näillä keleillä lisälämpökin ole kaivattua (Elisalle: sää).

Koska aikaa oli rajallisesti en lähtenyt etsimään ohjetta nettiä pidemmältä. Ravelry on kyllä kiireiselle loistava apuri! Päädyin Cloud Boleroon ja mallin valinta kyllä osuikin nappiin. Langan kanssa olikin sitten vaikeampaa. Kun päätin etten jukoliste osta tätä varten enää lisää lankaa niin oli tyydyttävä omaan varastoon. Mikään omistamistani vihreistä langoista ei ihan natsannut mekon väriin ja jostain syystä en omista mustaa lankaa juuri ollenkaan. Löytyipä kaapin pohjasedimenteistä sentään mustaa Kid Mohairia.

Musta mohair olikin sitten asteen haastellisempi yhdistettynä pitsiin. Oikean ja nurjan puolen erottaminen oli hankalaa ja purkaminen mahdotonta. No eipä tuossa pörröpinnassa pahemmin virheetkään näy. Kokeilin malliin ohjeen mukaista pykäreunusta, joka sai tämän pilven näyttämään vähän liian myrskyisältä. Pykäreunusta purkaessa (saksilla ja ratkojalla) kuluikin sitten viime perjantai-ilta rattoisasti.






Malli: Cloud-bolero Ysolta Teaguelta. Tein boleron muutaman sentin pidemmäksi ja lisäsin myös hihoihin muutaman kierroksen pituutta.
Lanka: Novita Kid Mohair (1,1 kerää!)
Puikot: 5,5 mm

Ilmassa on syksyä

Ilmassa tuntee selvästi jo syksyn. Keväällä, loma-ajankohtaa miettiessäni, näin silmissäni kuuman intiaanikesän, joka jatkuu pitkälle elokuuhun. Eipä ole inkkareita näkynyt ja ainakin tämä ensimmäinen lomaviikkoni on mennyt sateisissa merkeissä.

Koska vielä ei kannata lähteä sienimetsälle suuntasin korini kanssa lankakauppoihin sadepäivän ratoksi. Kierros vei ensimmäiseksi Tapiolan lankakauppaan (unohdin jo myymälän nimen. Joku tikki se oli... vikatikki?) sitten Menita Outlettiin ja lopuksi vielä Novitan tehtaanmyymälään Laruun.

Onneksi mukana oli ostoslista joten vältyin pahemmilta heräteostoilta. Tarvitsin hibernoivaan Lush and Lacy Cardiganiin uuden pyöröpuikon. Aloitin nimittäin tekemään tuota ihanuutta viime keväänä Floricasta + Rose Mohairista 3,5 puikolla. Takakappeleen valmistuttua tulin kuitenkin siihen tulokseen että neulos on liian tönkköä ja jakun kokokin oli ennemmin S kuin tavoittelemani L. Koska olen lähdossä vielä syksyn aikana reissuun, ihan lenstsikalla (wow), niin ostin Menitasta Addin bambuisen 4 mm puikon, jotta pääsen ilman terrorismiepäilyjä turvatarkastuksesta läpi villatakkitekeleeni kanssa. Samasta paikasta nappasin vielä 40 cm Prymin 2,5 pyörön, jota tarvitseen nyt puikoilla olevaan projektiini (siitä lisää joskus myöhemmin). Tapiolan butiikista nappasin mukaan kannatuksen vuoksi 3,5 mm Prymin bambupyörön, vaikka tiesin että Menitasta saa Addin vastaavia (=parempia) halvemmalla.



Novitasta ostin oranssia Floricaa. Sehän on aivan samaa sävyä kuin uusi laukkuni <3.

Polvi paranee. Mutta housut kaipasivat korjausompelua.

Opetukseksi teille. Kiilakorkosandaaleissa ei kannata kiivetä kalliolle. Ainakaan jos jalassa on uudet caprit.

Kyllähän minullakin mielessä kävi että patikointivarusteeni eivät ole ihan asianmukaisia, mutta Iron Maidenin keikan jälkimeiningeissä arviontikyky ei ehkä ollut ihan parhaassa iskussa. Kiipesin siis Stadikan kalliolle kavereita tähystämään ja liukastumisen seurauksena liu'uin polvillani kallion kylkeä jonkunkin matkaa. Tuloksena ikävät palkeenkielet sekä ihoon että uusiin capreihin. Ihonaarmut ovat jo hyvää vauhtia paranemassa, mutta caprien kanssa piti ottaa ompelukone esiin.

Tällaisen paikan kehittelin palkeenkielien päälle.


Nykyäänhän vaatteissa on muutenkin kaikenlaista paikkaa ja ommelta, joten eihän tuota edes huomaa. Eihän?

Saapas näkee millaista jälkeä tulee kun ylihuomenna lähden samaisissa pöksyissä Karmarockiin. Vahingosta viisastuneena (?!?) hankin ainakin vähän pitäväpohjaisemmat festarikengät. Näillä mennään.

Ciao bella! Paketti Italiasta saapui.

Upsin lähettipoika kävi ja toi minulle tuon laukun, jota tuossa alempana jo esittelin. Se on ihan yhtä ihana (tai ihanampi!) livenä kuin tuossa Yooxista napatussa kuvassa. Värikin oli ihan täydellinen. Oih.


Varmaan hypistelisin laukkuani koko illan, mutta ehkä Ladysweater vie enimmän huomioni. Muutama kerros vielä helmaa niin pääsen aloittamaan hihoja. Olisi muuten kannattanut sovitella ahkerammin. Eilen kokeilin päälle ja totesin että kolme ohjeenmukaista napinläpeä ei riitä. Kolmas napinläpi kun jäi reilusti rintojen yläpuolelle ja joten boobsit olisivat pursuillet etukappaleiden välistä melkolailla hölmösti. Tässä vaiheessa olin kuitenkin kutonut jo toistakymmentä senttiä yli sen kohdan johon olisin napinläven kaivannut. "Aikamatkailin" sitten neuleessa pudottamalla kaksi silmukkaa ja tekemällä neljännen napinläven kohdalleen. Melko hyvin sain pudotetut silmukat kerättyä takaisin virkkuukoukun avulla. Vähän se jäi nyt epäsiistimmän näköiseksi, mutta ehkäpä se käytössä tasaantuu.

Hamsteri alessa

Vaikka mitään kovin hyviä lanka-aleja ei ole tullut vastaan niin jotain on löytynyt. Tätä iloisen vihreää Tennesseetä haalein yhden jakun verran, vaikkei tuo missään huimassa alessa ollut.

Sinänsähän minulla ei olisi tarvetta lankaa ostaa (ikinä?). Tässä kuva varastosta noin puolentoista vuoden takaa. Kassit, pussit ja laatikot ovat täynnä keriä. En ole ahkera tilastoija, mutta alustavan listauksen mukaan tässä olisi n. 30 kg kudottavaa. Ja määrä ei ole suinkaan pienentynyt, vaikka olen selkeästi yrittänyt harkita tarkkaan lankaostokseni. Aina silloin tällöin taitaa kuitenkin harkintakyky pettää...

Nyt kun silmäilen tuota kasaa niin ainakin päällimmäiset Ainot on muuntuneet villatakiksi. Turkoosit Samokset taisin myydä Neulomossa, kuten myös nuo vaaleanvihreät Woolit tuossa reunassa. Plussapuolella tilastossa on keväällä hamstraamani kilot Mamboa ja Woolia. Ja huutiksesta olen ostanut satsin ihanaista Naturaa, jotka eivät tässä kasassa siis vielä näy.

Oranssia ja pinkkiä

Koskapa viime aikoina ei ole tapahtunut mitään merkittävää neulerintamalla, mutta hinku blogin kirjoittamiseen on suuri niin aloitetaanpa shoppailuilla. En tiedä mikä tässä laukussa iski, mutta kun sen YOOXilla näin (vielä alessakin!) niin se vain oli saatava. Ehkä se on tuo väri.



Puikoillakin on toki jotain, pitkästä aikaa. Nimittäin Ladysweater.

Neule sujuisi muuten mukavasti, mutta nämä addit tekevät työn jokseenkin hankalaksi.





Onhan se kiva että on käsiin sopiva puikko, mutta nuo mutkat ovat jo liikaa.