Kieltäytymisharjoituksia Karnaluksissa

Halli täynnä lankaa - halpaa lankaa. Alpakkaa, kashmiria, villaa. Ohutta, paksua, kiiltävää, pörröistä. Ruskeaa, vihreää, oranssia, possunpunaista. Ja Marsuli silmät pyöreinä ihmettelemässä lankoja tursuilevia laatikoita käpälässä tukku krooneja.

Tulipa siis vihdoin käytyä tuolla lankaturistin luvatussa paikassa, Tallinnan Karnaluks-tukussa. Ja olihan siellä kaikkea mahdollista muutakin käsitöissä tarvittavaa: Yksi huone oli täynnä ompelulankoja, naruja, kuminauhoja ja kirjontamatskua. Toisessa miljoona erilaista nappia ja hakasta, nauhaa, helmiä, koruja, puikkoja sekä kaikkea mahdollista kassikahvoista puikkopidikkeisiin. Ja kolmannessa oli niitä lankoja. Laadukkaita lankoja, joista kotomaan lankaliikkeissä saisi pulittaa tuplahinnan.

Olin lukenut blogeista ja Novitan Neulomosta Tallinnan ihmeistä, joten odotukset olivat kovat. Selostin jo illalla intoa puhkuen työkavereilleni Baltic Princessin humppabaarissa tulevasta löytöretkestäni. Onneksi älysin vaihtaa tuopin ennen pitkää vesipulloon, joten olin aamulla ensimmäisten joukossa odottelemassa laivan porttien avaamista.

Olin siinä uskossa että tuonne olisi vaikea löytää, mutta katuosoitteen ja google.mapsista printatun kartan kanssa paikka löytyi helposti. Satamasta tuli kävelymatkaa ehkä parisen kilsaa. Liiketalon ovessa oli kyllä vain pieni Karnaluks-paperilappu, jonka olisi voinut helposti missata. Yläkerrassa odotti lukittu ovi (siinäkin lapulla teksti Karnaluks), mutta kun sitä pari kertaa nykäisi niin se aukeni. Paikka ei ollut mikään kodikas pikkubutiikki vaan valtaisa halli täynnä tavaraa. Siististi siellä kaikki oli, tosin hintoja oli joistain tavaroista vähän vaikea löytää.

Kävelin ensin hallin läpi silmäillen tarjontaa. Pysyin ihan rauhallisena, ilman pienintäkään ostohysteriaa. Hiplailin ihan pikkuisen yhtä kashmir-silkki-villaa (3 € kerä), mutta jätin sen sivuun ja siirryin suunnitelmallisesti nappihyllyille. Siellä valikoin antaumuksella ihania puunappeja ja kauniita metallihakasia. Lisäksi nappasin muutamia metallirenksuja sekä sukkapuikkopidikkeet. Kassalle jonotellessa mietin, ettenkö varmasti tarvitsisi vähän alpakkaa tai silkki-villaa, mutta onneksi vuoro tuli ennen kuin itsehillintä petti.



Olin sen verran tyytyväinen ostoksiini että en jaksanut enää lähteä muihin käsityöliikkeisiin. Kauniisti värjätyt vironvillatkin saivat nyt jäädä odottamaan seuraavaa reissua. Satamaa kohti kävellessä piti kuitenkin olla sen verran suomituristi että poikkesin vielä apteekkiin ja Livikon myymälään. Suositan kyllä muille (mukavuudenhaluisille) matkaajille, että mikäli haluaa parasta katetta Viron reissulleen kannattaa ennemmin ostaa lankoja ja nappeja kuin viinaksia, jotka painavat kassissa ja kolisevat ikävästi.