Voi tätä maailmaa!

Viime viikolla juuri päivitin tuon oikealla reunalla olevan kesäisempiin tunnelmiin marraskuun huurteiden sijaan. Kuvassa esiintyvät Jokioisten Elonkierto-puiston tervetulokomitea eli Herra Kordelin & kanaset. Ja tänään työpaikan kahvipöydässä kuulin jo Iltalehteenkin ehtineen suru-uutisen, Kordelin-kukko on hävinnyt häkistään ja vain verinen kapula ja pelästyneet kanat jääneet jäljelle.

Kuka tällaista tekee? Täällä mun armaassa lintukodossa! Sille lurjukselle ei kunniankukko laula, ei. Asialla on ilmeisesti joku perin nälkäinen yöllinen puistovieras sillä mukaan lähti myös perunoita.

Sääliksi käy komeaa kukkoherraa. Ainakin kukko sai ainakin viettää kuusivuotisen elintaipaleensa vapaana ja onnellisena.

Asemalla soitellaan ja svengaillaan

Mutta täällä asemalla taitaisi tulla vilu ennen kuin seuraavaa juna saapuu. Kyseessä on Jokioisten museorautatien asema, josta tosiaan kesäsunnuntaisin pääsee huristelemaan höyryveturin kyydissä ihan Humppilaan asti. Kannattaa kokeilla, jos kesäaikaan tälle seudulle eksyy!

Nyt on junat tältä kesältä menneet ja minäkin totesin pidemmän odottelun turhaksi. Hyvin tuolla kyllä toistaikseksi tarkenee. Varsinkin kun päällä on paksu ja villainen neule.

Malli: Big Montana Tunic, Interweave Knits Fall 2009
Lanka: Novita Mambo, 650 g
Puikot: 6 mm (+5 mm kädenteihin, 7 mm kaulukseen)

Ihana, nopea ja helppo malli! Ja just passeli näihin syyssäihin kun kaipaa jo lämmintä, mutta pitkähihainen villapaita on liian paksu.

Mörvelö ja muita kesäotuksia

Ihana, lämmin elokuu! Tänä vuonna kannatti pitää lomat vasta nyt. Kaksi viikkoa olen nyt kuluttanut uikkareita biitsillä ja kävellyt poluilla kesäisen metsän tuoksusta nauttien. Vauhdikkaammasta puolesta on pitänyt huolta loppukesän keikka-anti. Lomani alkoi Metallican ja Linkin Parkin merkeissä Porin visiitillä, viikko sitten teimme boat & road tripin U2:n keikalle Göteborgiin ja täytyihän sitä Madonnaakin käydä kuuntelemassa, tosin Lauttasaaren vastarannankiiskien ilmaiskonsertin muodossa.

Toukokuussa podin pahaa neulontainnon lopahdusta. Kesä on mennyt samoissa merkeissä tosin yhden jakun olen vaivoin saanut aikaan. Ja tästä tekeleestä en ole saanut uutta intoa ammennettua. Jakusta tuli kaikin puolin lannistuneelta näyttävä rytäle. Ajattelin että moinen rytky ei kaipaa julkista esittelyä, mutta päätin kuitenkin laittaa siitä kuvia tänne. Jos ei muuta niin varoittavana esimerkkinä. Kuvassakin onnistuin ilmaisemaan tuntemuksiani tätä jakkua kohtaan myös oivan happamalla ilmeellä.

Malli: Drops 111-7 (SA-048)
Lanka: Patons Washed Haze n. 450 g
Puikot: 3,5 mm pyöröt

Jakku on tehty Dropsin ohjeella ja lankana on maailman kulahtaneimman hiirenharmaa Patons Washed Haze. Lanka on kyllä ihanan pehmeää, mutta se on tökkinyt mulla pahasti koko projektin ajan. Lanka natisi puikoilla ja sen vääntely silmuikoiksi sai ranteet helliksi. Sileä neulepinta on armoton käsialan epätaisuuksille, joten pinnasta tuli varsin elävä (eli ihan karsea). Myös kauluksen silmukoiden poiminnan tyrein ja siihen jäi kummallisia möykkyjä. Ennen raglanien aloitusta tuntui jo siltä etten saa ikinä tätä valmiiksi, mutta ekalla lomaviikolla päätin taistella projektin päätökseen. Koitin piristää tylsänväristä neuletta vihreillä napeilla, mutta enpä tiedä sopivatko nekään tuohon mitenkään erityisen hyvin. Jakku on tylsän värinsä ja huonon käsialan lisäksi vielä vähän liian iso. Yleensä teen Dropsia L-tai XL-koosta (kun valmiit neuleet tuntuvat aina käytössä venyvän), mutta nyt valitsin jostain syystä kooksi XXL. Mittanauhankin kyllä omistan mutta kukas nyt sellaista jaksaa käyttää...

Ehkäpä jätän jakun toistaikseksi marinoitumaan vaatekaappiin ja odottelemaan raikkaita syyskelejä. Ehkäpä tuo harmaa värikin toimii paremmin kun ympärillä helottaa ruskan sävyt. Toivon niin.

Ja jottei tämän postauksen sävy jää täysin harmaaksi laitaan loppuun taas vähän kesäkuvia. Ensinnä kotikodin rannasta, jossa isäni onki kissoille tuoretta herkkua. Loput otukset ovat lenkkipolun värikkäissä kukissa viihtyviä villieläimiä.

Kittis eli Kitta-Orvokki tarkkailemassa kohon liikehdintää malttamattomana. Tahtoo fisua nyt ja heti!

Eetu on nyreissään kun kuvaaja häiritsee kalastuksen tarkkailua.

Parin ahvenan päälle maistuu huikka jokivettä. Vai mahtoikohan Kittis ihastella kuvaansa vedenpinnasta.

Ohdakeperhonen. Näitä oli niin paljon ja ne olivat niin kauniita että oli pakko pysähtyä kesken hikilenkin nappaamaan kuvia.

Niittykirvari. Tämä on kukkakärpänen, ei amppari. Siksi uskalsin mennä lähelle ottamaan kuvan.

Kivikkokimalainen. Nämäkään eivät kuulemma yleensä pistä.

On siis kesä!

Viimeaikoina täällä ei ole puikkoja heiluteltu. Siksi blogirintamallakin on ollut hiljaista.
Vaikka neulominen ei ole nyt napannut niin jotain on tullut käsillä tehtyä. Innostuin nimittäin pitkästä aikaa ompelemaan. Sysäyksen ompeluun antoi lähestyvät synttärikekkerini, jonne en millään löytänyt mieleistä kolttua. Kun kymmenen ostosreissun jälkeen kyllästyin sovittelemaan ylihintaisia makkarankuoria, kaivoin Moda-lehdet esiin ja aloin työstää mekkoa nurkkiin jo ajat sitten hamstratusta satiinista (kyllä hamstraan myös kankaita!). Ja tulos oli suorastaan yllättävän onnistunut. Varsinkin kun ottaa huomioon sen että kaksi vuotta sitten onnistuin kansalaisopiston kurssilla saamaan koko vuoden aikana aikaiseksi vain perushousut ja liivin, ja nekin ovat edelleen keskeneräisinä roikkumassa paria saumaa vailla.

Malli: nro 2, Moda 2/2009
Kangas: Jostain joskus ostettua polyesterisatiinia, vuori oksettavan lötköä asetaattia. Vyötäisille heitin joustavaa paljettinauhaa, jonka jämistä väsäsin myös rannekkeita.

Hurahdin ompeluun niin kovin, että innoissani ompelin samalla juhlavermeet myös miehekkeelle. Näinpä saatiin juhliin vierailulle itse Elvis!



Elvispuku syntyi halvasta loimusametista oloasun kaavoilla. Ompelin puvun haalariksi, laitoin vyörölle kumpparin ja eteen vetskarin. Koristeet lameekankaasta päälle ommellen. Puku on kuulemma mukava päällä. Loimusametin ompeleminen sen sijaan oli ihan kaikkea paitsi mukavaa. Kangas meni leikkaamisen jälkeen rullalle, krahnasi paininjalan alla ja pölisi aivan kamalasti.

Mekon kanssa yläkuvassa kuvassa näkyy myös lahjaksi saamani ihana ja hauska neuleopus Neulo tähtiä. Vielä en ole ehtinyt kuin selailla sen läpi mutta aivan varmasti sieltä tulee jotain tehtyä, kunhan vain saan neuleinspikseni takaisin. Sain kyllä muitakin mahtavia lahjoja, joista suuret kiitokset kaikille! Ihanat ystäväni muistivat minua mm. koruilla ja kuoharilla, joille molemmille löytyy kyllä käyttöä. Isoin yllätys oli kaveriporukalta saatu uusi, upea, pieni ja punainen digikamera. Vanha kamerani saikin parikuukautta sitten näyttöönsä pahat naarmut roikuttuaan, erinäisten sattumusten summautuessa, päivän pyörätuolin jarrunupissa Universal Studioilla Los Angelesissa.

Tuosta LA-tripistäkin olisi kuvamateriaalia vaikka kuinka paljon, mutta koska olen jo kyllästyttänyt lähipiirini tuntikausien valokuvasessareilla en nyt laita niitä blogiin ainakaan tällä kertaa. Sen sijaan palanen Suomen suvea ikuistettuna uudella kamulla. Olkaapa hyvä!

Syksyyn voi sentään vielä luottaa

Kesä jäi väliin mutta syksy on saapunut kaikessa ihanuudessaan. Rakastan syksyä! Minusta on ihana hiippailla viileänä aamuna töihin kun harmaa utu leijailee keltaisten, punaisten ja oranssien puiden päällä. Ihanaa on myös haahuilla tunteja metsässä ja etsiä sammaleen seassa piilottelevia suppiksia. Vähemmän ihanaa on perata sieniä yötä myöten ulkosalla kunnes hämäränäkö ei enää erota peukaloa sienen varresta ja sormet eivät kohmettumiseltaan tunne vaikka niitä vähän yrittäisi siistiä sieniveitsellä. Illan koleudessa taisin myös hankkia tämän syysflunssan, joka on aika hyvin tällä viikolla rajoittanut aurinkoisista keleistä nauttimista.


Tänään olo oli jo sen verran pirteä että jaksoin lähteä ihailemaan ilta-aurinkoa ulos. Sain vihdoin napattua säällisiä kuvia myös maanantaina valmistuneesta Laminariastani.



Malli: Laminaria Knittystä
Lanka: Novita Florica, 325 g
Puikot: 3,5 mm

Olen tyytyväinen! Virheitä huivista löytyy miljoona ja kaksi, mutta pitsi on niin kaunista etteivät virheet häiritse edes omaa silmää. En voi uskoa miten joku osaa suunnitella jotain näin kaunista ja vielä antaa ohjeen ilmaiseksi. Huivi ei edes ollut vaikea tehdä. Kun otti selvää mitä ohjekaavion koukerot tarkoittivat ei huivissa ollut enää mitään hankalaa.

Loppuun syystunnelmia työmatkani varrelta.

Kuvatuksia - ja missä Marsuli luurasi -kisa

Tulipa siis tosiaan käytyä ihan ulkomailla. Eipä tuo reissu ollut kuin viikon mittainen, mutta kummasti se täytti ajatukset jo hyvissä ajoin ennen lähtöä. Matkaseurana minulla oli Hän:

Tuttujen kesken Laminaria. On muuten ihastuttava tuttavuus. Näytti todella hankalalta, mutta upeaa jälkeä syntyy uskomattoman kivuttomasti. Kudin eteni kylläkin lähinnä lentokentällä odotellessa. Ja hyvä niin. Lentokentät ovat minusta niin raivostuttavia ja hermostuttavia paikkoja että pitsiin keskittyminen vei mukavasti ajatukset muualle.

Tässä matkani antia. Paikka oli ihana ja tunnelmallinen. Kuninkaallisia asumuksia, kirkkoja, kapeita kujia ja hulppeilta aukioita patsaiseen. Kaupunkia reunustavan joen rannalta pääsi kiipeämään kauniille kukkuloille, joiden harjalta oli upeat näköalat. Erityisen hyvin viihdyin upeasti koristelluissa vahnoissa kahviloissa, joista useimmista sai herkullista jäätelöä ja syntisen hyviä suklaakonvehteja. Shoppailuunkin oli hyvät mahdollisuudet. Yhtään lankaa en muuten ostanut vaikka löysin korttelin päästä hotelliani lähimmän lankakaupan.









Eli missä olin?

Laittakaapa arvauksia tulemaan. Kaikkien arvanneiden (oli veikkaus miten villi tahansa) kesken arvotaan (siis jos arvauksia tulee enemmän kuin yksi) pieni lankaylläri. Vastausaikaa syyskuun loppuun.

Kyllä, tämä on selkeä lahjonnanyritys, jotta saisin kalasteltua kommentteja teiltä tänne eksyneiltä. Olisi nimittäin ihan oikeasti kiva tietää onko kukaan kiinnostunut meikäläisen höpinöistä ;)

Ja hän joka jo laittoi yhden arvauksen, toivottavasti laitat sen vielä uusiksi. En saanut enää tietojasi esiin kun onnistuin hävittämään koko postaukseni tässä välissä.