Uutta ilmettä ja ihmettelyä

Kokeillaanpas taas uutta, vähän pelkistetympää tyyliä. Aikaisempi pinkki valmistausta oli oikein herkullisen värinen, mutta kun siihen tökkää vielä värikkäitä kuvia täytyisi blogiin lisätä migreenivaroitus (löytyisköhän sellanen tuolta valmiina?). En kyllä vieläkään saanut väritystä mieleisekseni. Bloggerin tarjoama väripaletti on minusta jokseenikin rajoittunut. Tai sitten en vaan osaa valita ruskean, harmaan, oranssin, aniliinin ja violetin välitä. Ne o kaikki nii kauniita värejä!

Muistakaapa muuten tuo arvauskisa. Toistaiseksi vastauksia on niin vähän että voittotodennäköisyys on huikea. Lankaylläristä sen verran että siihen on tulossa mukaan vähän huovutettavaa, ehkä jotain pörröistä ja lisäksi jotain iloisenväristä. Pääosin villaista sisältöä, tai ainakin puolivillaista - kuten blogini kuvauskin lupaa :)

Syksyyn voi sentään vielä luottaa

Kesä jäi väliin mutta syksy on saapunut kaikessa ihanuudessaan. Rakastan syksyä! Minusta on ihana hiippailla viileänä aamuna töihin kun harmaa utu leijailee keltaisten, punaisten ja oranssien puiden päällä. Ihanaa on myös haahuilla tunteja metsässä ja etsiä sammaleen seassa piilottelevia suppiksia. Vähemmän ihanaa on perata sieniä yötä myöten ulkosalla kunnes hämäränäkö ei enää erota peukaloa sienen varresta ja sormet eivät kohmettumiseltaan tunne vaikka niitä vähän yrittäisi siistiä sieniveitsellä. Illan koleudessa taisin myös hankkia tämän syysflunssan, joka on aika hyvin tällä viikolla rajoittanut aurinkoisista keleistä nauttimista.


Tänään olo oli jo sen verran pirteä että jaksoin lähteä ihailemaan ilta-aurinkoa ulos. Sain vihdoin napattua säällisiä kuvia myös maanantaina valmistuneesta Laminariastani.



Malli: Laminaria Knittystä
Lanka: Novita Florica, 325 g
Puikot: 3,5 mm

Olen tyytyväinen! Virheitä huivista löytyy miljoona ja kaksi, mutta pitsi on niin kaunista etteivät virheet häiritse edes omaa silmää. En voi uskoa miten joku osaa suunnitella jotain näin kaunista ja vielä antaa ohjeen ilmaiseksi. Huivi ei edes ollut vaikea tehdä. Kun otti selvää mitä ohjekaavion koukerot tarkoittivat ei huivissa ollut enää mitään hankalaa.

Loppuun syystunnelmia työmatkani varrelta.

Juhlatunnelmissa tummia pilviä

Mutta tällä kertaa musta pilvi leijaili ihan toivottuna vieraana.

Nimittäin löysin kerrankin kaupasta yhdellä reissulla aivan itseni oloisen juhlakoltun. Yleensähän (ainakaan budjettiini sopivalla hinnalla) ei kaupasta löydy mitään kun tarve on suurin. Koltun olkaimet vain olivat ihan kapoiset, joten se kaipasi ehdottomasti seurakseen jotain allit peittävää. Ja mikä jottei näillä keleillä lisälämpökin ole kaivattua (Elisalle: sää).

Koska aikaa oli rajallisesti en lähtenyt etsimään ohjetta nettiä pidemmältä. Ravelry on kyllä kiireiselle loistava apuri! Päädyin Cloud Boleroon ja mallin valinta kyllä osuikin nappiin. Langan kanssa olikin sitten vaikeampaa. Kun päätin etten jukoliste osta tätä varten enää lisää lankaa niin oli tyydyttävä omaan varastoon. Mikään omistamistani vihreistä langoista ei ihan natsannut mekon väriin ja jostain syystä en omista mustaa lankaa juuri ollenkaan. Löytyipä kaapin pohjasedimenteistä sentään mustaa Kid Mohairia.

Musta mohair olikin sitten asteen haastellisempi yhdistettynä pitsiin. Oikean ja nurjan puolen erottaminen oli hankalaa ja purkaminen mahdotonta. No eipä tuossa pörröpinnassa pahemmin virheetkään näy. Kokeilin malliin ohjeen mukaista pykäreunusta, joka sai tämän pilven näyttämään vähän liian myrskyisältä. Pykäreunusta purkaessa (saksilla ja ratkojalla) kuluikin sitten viime perjantai-ilta rattoisasti.






Malli: Cloud-bolero Ysolta Teaguelta. Tein boleron muutaman sentin pidemmäksi ja lisäsin myös hihoihin muutaman kierroksen pituutta.
Lanka: Novita Kid Mohair (1,1 kerää!)
Puikot: 5,5 mm

Kuvatuksia - ja missä Marsuli luurasi -kisa

Tulipa siis tosiaan käytyä ihan ulkomailla. Eipä tuo reissu ollut kuin viikon mittainen, mutta kummasti se täytti ajatukset jo hyvissä ajoin ennen lähtöä. Matkaseurana minulla oli Hän:

Tuttujen kesken Laminaria. On muuten ihastuttava tuttavuus. Näytti todella hankalalta, mutta upeaa jälkeä syntyy uskomattoman kivuttomasti. Kudin eteni kylläkin lähinnä lentokentällä odotellessa. Ja hyvä niin. Lentokentät ovat minusta niin raivostuttavia ja hermostuttavia paikkoja että pitsiin keskittyminen vei mukavasti ajatukset muualle.

Tässä matkani antia. Paikka oli ihana ja tunnelmallinen. Kuninkaallisia asumuksia, kirkkoja, kapeita kujia ja hulppeilta aukioita patsaiseen. Kaupunkia reunustavan joen rannalta pääsi kiipeämään kauniille kukkuloille, joiden harjalta oli upeat näköalat. Erityisen hyvin viihdyin upeasti koristelluissa vahnoissa kahviloissa, joista useimmista sai herkullista jäätelöä ja syntisen hyviä suklaakonvehteja. Shoppailuunkin oli hyvät mahdollisuudet. Yhtään lankaa en muuten ostanut vaikka löysin korttelin päästä hotelliani lähimmän lankakaupan.









Eli missä olin?

Laittakaapa arvauksia tulemaan. Kaikkien arvanneiden (oli veikkaus miten villi tahansa) kesken arvotaan (siis jos arvauksia tulee enemmän kuin yksi) pieni lankaylläri. Vastausaikaa syyskuun loppuun.

Kyllä, tämä on selkeä lahjonnanyritys, jotta saisin kalasteltua kommentteja teiltä tänne eksyneiltä. Olisi nimittäin ihan oikeasti kiva tietää onko kukaan kiinnostunut meikäläisen höpinöistä ;)

Ja hän joka jo laittoi yhden arvauksen, toivottavasti laitat sen vielä uusiksi. En saanut enää tietojasi esiin kun onnistuin hävittämään koko postaukseni tässä välissä.

Aika kuluu ja matkailu avartaa - Ja arvonta tulossa

Äh...

Kummasti en osannutkaan enää tauon jälkeen lisätä kuvia ja nyt onnistuin poistamaan koko postauksen. Illalla kokeilen vielä uudestaan, nyt täytyy säännätä muihin hommiin.

Mutta tulossa on siis kuvia taannoiselta reissultani, jonka takia (ja vähän muunkin) on edellisestä postauksesta kulunut jo aikaa.

Ja kun vihdoin saan kuvat esille toivon kaikkien tänne eksyvien arvailuita paikasta, jossa seikkailin. Luvassa pieni lankaylläripalkinto!