Karmarock, rauha ja rakkaus. Ja Ladysweater

Karmarock on ollut minulle ja kavereilleni ehdoton kesätapahtuma vuodesta -97 asti. Silloin matkasimme sinne vm -80 Toytota Carinallani (Keba) ja ikää oli sopivasti 18 v. Joku muu ajoi Keban sieltä kotiin mutta me ollaan valloitettu Kokemäenjoen ranta Harjavallassa sen jälkeen joka heinäkuu vilttiemme ja eväskassiemme kanssa. Viime vuonna oli ensimmäinen sateinen karma, mutta tänä vuonna keli oli taas perinteisen aurinkoinen, jopa helteinen.


Karmaan mennään tunnelman takia, mutta kyllä siellä hyvää musiikkiakin oli tarjolla. Suurin osa bändeistä tuli kyllä kuunneltua viltillä istuen. Maj Karmaa, Astrid Swania ja Amorphista (olisin laittanut heistäkin kuvan mutta kaikissa näkyy vain edessäolijoiden karvaisia käsivarsia) varten raahauduin kyllä lavan edustalle asti tiirailemaan.



Ja jotta blogini aihepiiri ei heti alkuunsa harhautuisi esittelen seuraavaksi valmistunutta neuletta. Kyllä vain, tämä on neuleblogi!

Takista tuli hiukan kittanan kokoinen, sillä ainaoikein-yläosassa käsialani taisi olla suositusta tiukempaa. Tein myös aloitussilmukat liian tiukiksi, joten kaula-aukko jäi turhan pieneksi. Tuon voisi ehkä korjata purkamalla aloituskerroksen pois. Ehkä teenkin niin joskus. Muuten olen kyllä tosi tyytyväinen uuteen takkiini. Tätä mallia kannattaa kokeilla!

Malli: Feburary Lady Sweater (FlintKnits)
Lanka: Novita Tennessee, n. 700 g
Puikot: 2,5 pyöröt ja sukkikset

Kuvista kiitos ja niiaus Elisalle. Vaikka kamerani on huono ja malli pöhkö onnistuit nappaamaan tosi hienot kuvat festarihässäkän keskellä.

Polvi paranee. Mutta housut kaipasivat korjausompelua.

Opetukseksi teille. Kiilakorkosandaaleissa ei kannata kiivetä kalliolle. Ainakaan jos jalassa on uudet caprit.

Kyllähän minullakin mielessä kävi että patikointivarusteeni eivät ole ihan asianmukaisia, mutta Iron Maidenin keikan jälkimeiningeissä arviontikyky ei ehkä ollut ihan parhaassa iskussa. Kiipesin siis Stadikan kalliolle kavereita tähystämään ja liukastumisen seurauksena liu'uin polvillani kallion kylkeä jonkunkin matkaa. Tuloksena ikävät palkeenkielet sekä ihoon että uusiin capreihin. Ihonaarmut ovat jo hyvää vauhtia paranemassa, mutta caprien kanssa piti ottaa ompelukone esiin.

Tällaisen paikan kehittelin palkeenkielien päälle.


Nykyäänhän vaatteissa on muutenkin kaikenlaista paikkaa ja ommelta, joten eihän tuota edes huomaa. Eihän?

Saapas näkee millaista jälkeä tulee kun ylihuomenna lähden samaisissa pöksyissä Karmarockiin. Vahingosta viisastuneena (?!?) hankin ainakin vähän pitäväpohjaisemmat festarikengät. Näillä mennään.

Ciao bella! Paketti Italiasta saapui.

Upsin lähettipoika kävi ja toi minulle tuon laukun, jota tuossa alempana jo esittelin. Se on ihan yhtä ihana (tai ihanampi!) livenä kuin tuossa Yooxista napatussa kuvassa. Värikin oli ihan täydellinen. Oih.


Varmaan hypistelisin laukkuani koko illan, mutta ehkä Ladysweater vie enimmän huomioni. Muutama kerros vielä helmaa niin pääsen aloittamaan hihoja. Olisi muuten kannattanut sovitella ahkerammin. Eilen kokeilin päälle ja totesin että kolme ohjeenmukaista napinläpeä ei riitä. Kolmas napinläpi kun jäi reilusti rintojen yläpuolelle ja joten boobsit olisivat pursuillet etukappaleiden välistä melkolailla hölmösti. Tässä vaiheessa olin kuitenkin kutonut jo toistakymmentä senttiä yli sen kohdan johon olisin napinläven kaivannut. "Aikamatkailin" sitten neuleessa pudottamalla kaksi silmukkaa ja tekemällä neljännen napinläven kohdalleen. Melko hyvin sain pudotetut silmukat kerättyä takaisin virkkuukoukun avulla. Vähän se jäi nyt epäsiistimmän näköiseksi, mutta ehkäpä se käytössä tasaantuu.

Hamsteri alessa

Vaikka mitään kovin hyviä lanka-aleja ei ole tullut vastaan niin jotain on löytynyt. Tätä iloisen vihreää Tennesseetä haalein yhden jakun verran, vaikkei tuo missään huimassa alessa ollut.

Sinänsähän minulla ei olisi tarvetta lankaa ostaa (ikinä?). Tässä kuva varastosta noin puolentoista vuoden takaa. Kassit, pussit ja laatikot ovat täynnä keriä. En ole ahkera tilastoija, mutta alustavan listauksen mukaan tässä olisi n. 30 kg kudottavaa. Ja määrä ei ole suinkaan pienentynyt, vaikka olen selkeästi yrittänyt harkita tarkkaan lankaostokseni. Aina silloin tällöin taitaa kuitenkin harkintakyky pettää...

Nyt kun silmäilen tuota kasaa niin ainakin päällimmäiset Ainot on muuntuneet villatakiksi. Turkoosit Samokset taisin myydä Neulomossa, kuten myös nuo vaaleanvihreät Woolit tuossa reunassa. Plussapuolella tilastossa on keväällä hamstraamani kilot Mamboa ja Woolia. Ja huutiksesta olen ostanut satsin ihanaista Naturaa, jotka eivät tässä kasassa siis vielä näy.

Bossi. Eli lisää oranssia, ehtaa retroa jopa.

Tällaista käytännöllistä retrohelmeä olen säilönyt vaatehuoneessani (lankapinon alla)! Nyt vasta tajusin että tämä kapine on oikeasti niin hieno että sitä sietää säilyttää esillä. Jos vaikka tulisi joskus leivottuakin sillä. Äitini on tällä Bossilla monet herkut pyöräyttänyt ja kone lienee melkein samaa ikäluokkaa kuin minäkin.

Oranssia ja pinkkiä

Koskapa viime aikoina ei ole tapahtunut mitään merkittävää neulerintamalla, mutta hinku blogin kirjoittamiseen on suuri niin aloitetaanpa shoppailuilla. En tiedä mikä tässä laukussa iski, mutta kun sen YOOXilla näin (vielä alessakin!) niin se vain oli saatava. Ehkä se on tuo väri.



Puikoillakin on toki jotain, pitkästä aikaa. Nimittäin Ladysweater.

Neule sujuisi muuten mukavasti, mutta nämä addit tekevät työn jokseenkin hankalaksi.





Onhan se kiva että on käsiin sopiva puikko, mutta nuo mutkat ovat jo liikaa.