Kevytkenkäistä koristelua

Asun nykyään rivitalossa. Pihalla tulee rampattua etu- ja takaovista, joten helppoja nopeasti jalkaan sipsautettavia popoja tarvitaan asunnon itä- ja länsi-siivissä. Mitkäs sen paremman kuin kepeät ja halvat markettikroksit. Myönnetään että omistan myös kahdet aivan aidot krokokengät, mutta toiset olen saanut lahjaksi (puhdasta veetuilua lahjan antajalta) ja toiset tilannut halvalla Ebayn kautta Kiinasta (lieko siis aidot sittenkään). Itseostetut on sellaset söpöt ballerinat. Noita ballerinoja voisi ehkä jopa pitää julkisella paikalla mutta ne hiostaa ja hiertää. Kuulun siis henkilöihin, jotka ihmettelevät vaahtomuovisämpylöiden suurta suosiota kenkien korvaajina ja että jotkut ovat valmiita maksamaan moisista kymmeniä euroja.

Vaikka käytän noita puhtaasti pihalla piipahtamiskenkinä niin hoksasin että voihan niitäkin koristella! Laadein koristeet aineksista, joita nyt sattui askartelu- ja ompelulaatikon pohjalla pyörimään. Eli: pari pientä nappia (toinen sellainen että mahtuu juuri ja juuri kengän reiästä läpi, toinen voi olla vähän isompi), kumilankaa, helmiä ja satiininauhaa.

 

Ekan napin pujottelin niin että kuminauha tuli ulos napin etupuolelta ja tein molempiin langanpäihin solmut. Solmun tarkoitus on pitää napit vähän erillä toisistaan. Sitten toinen nappi jonon jatkoksi ja solmulla kiinni. Kumilangan päihin jätin sen verran varaa että niihin pystyi vielä tekemään kunnon umpparin.

Solmein lankoihin pari pätkää satiininauhaa ja ompelin muutamalla pistolla helmiä kiinni. Toisen koristeen tein pujottamalla helmet kumilangan vapaisiin päihin ja solmulla kiinni.

Kuvissa malleina pikkutytön kroksit, joihin nämä ekat prototyypit pääsivät. Käyttäjän kommentti oli että helmikoru on kiva kun se kalisee kävellessä. Toi toinen sensijaan jäi vähän mörvelöksi...


Jos oikein innostuisi niin nappipohjaan voisi kiinnittää tupsun, huopakoristeen, pienen virkkuun, nappeja... Kohta voi omatkin kroksit olla niin täynnä rojua ettei popojen keveys ole enää olennaisin ominaisuus.

Jeesusteippi pelastaa joulun. Ja uudenvuoden.

Tuskailetko kamalien 80-luvulta suvussa kulkeneiden joulukoristeiden kanssa? Menikö lahjaksi suunnitelmasi huovutettu sankakassi totaalisen metsään? Tekisitkö joulusiivouksen heivaamalla nurkissa pöyrivät rojut verkkokellariin, mutta se täynnä parvekelusteita? Tuleeko äidiltä taas joululahjaksi kasa "tyylikkäitä" muovihelmiä tai "ihanat" sohvatyynyt?

Netti-outlett Yooxin uutiskirjeestä, jonka otsikko "Handmade" herätti heti käsityöihmisen kiinnostuksen, löytyy ratkaisu noihin ongelmiin. Samalla voit unohtaa lahjahuolet sekä stressin uudenvuoden kemujen juhla-asusta.

En varmaan olisi keksinyt että joulukoristeet voi surauttaa singerillä juhlaturkiksi. Sen alle voi pukea epämuotoisen sankakassin leikkamalle sen kahtia, vetämällä sangan päästä läpi ja kiinnittimällä selän taakse vaikka paalinarulla. Kivan nahkahenkisen vierailuasun saa teippaamalla vanhan bleiserin uusiksi jeesusteipillä.

Kuvat: Yoox.com

Ja ne kiireessa lahjaksi kyhätyt verkkosilmukkaponchot voi unohtaa samantien. Tyylikkäämpi lahjaidea kenelle hyvänsä daamille on helmistä (tai kuusenkoristenauhasta) kasattu keeppi. Kätevämpi kyhää helmistä vaikka kokonaisen takin. Myös sohvatyynyt tai rikki menneen puutarhatuolin pehmusteet voi ommella reunoista yhteen liiviksi ja taas on yksi lahjahuoli vähemmän. Todellinen himoshoppailija taasen voi ommella upean liivin hintalappujen muovikiinnikkeistä.

Kuvat: Yoox.com

Ja jos nimesi olisi Martin Margiela voisit noista luomuksista laskuttaa jopa tuhansia euroja joululomailurahaa! Nimittäin Maison Martin Margielan kokoelma 0 sisältää juuri edellä kuvatun kaltaisia asuja. Hintaa Yooxissa on esim. tuolla joulukoristeturkilla on vaivaiset 4 900 €. Koska en ole perillä muotisuunnittelijoista Muodin Huipulle-ohjelmaa enemmän, en lähde arvuuttelemaan onko näissä luomuksissa jotain oikeaa muotifriikkiä himottavaa. Olihan ne aikamoisia taideteoksia ainakin. Ja kyllä joukossa oli muutama meikäläisenkin silmään upea asu, kuten nahkaremmeistä koottu liivi tai ruseteista kasattu iltapuku.

Kuvat: Yoox.com

Kylppärin maalausprojekti on muuten edennyt pisteeseen, jossa työn etenemistahti on hidastunut ja touhutessa aiheutuneiden tuhojen lisääntyminen nopeutunut. Kun poistin seinistä maalia alkoi myös katon maali lohkeilla. Kun poistin katon maalia lähti mojovia paloja irti myös rappauksista... Oikeastaan tämä yksiöni kolmen neliön SPA-osasto alkaa näyttää enemmän siltä että siellä on riehuttu haulikon kanssa eikä maalikaapimen. Pohjatöitä saa siis vielä tehdä tovin ennen kuin pääsen pensselitädiksi. Projekti on häirinnyt muuta harrastustoimintaa siinä määrin että minulta on tänä jouluna turha odottaa itsetehtyjä joululahjoja. Enpä tiedä onko tekeleitäni nyt kukaan varsinaisesti odottanutkaan. Varsinkaan kun äskeisen ideamyrskyn jälkeen saattaisin kyhätä ne vessan katosta revitystä lateksista, maalarinteipistä, suihkuverhosta ja vanhasta hiihtomonosta.

On siis kesä!

Viimeaikoina täällä ei ole puikkoja heiluteltu. Siksi blogirintamallakin on ollut hiljaista.
Vaikka neulominen ei ole nyt napannut niin jotain on tullut käsillä tehtyä. Innostuin nimittäin pitkästä aikaa ompelemaan. Sysäyksen ompeluun antoi lähestyvät synttärikekkerini, jonne en millään löytänyt mieleistä kolttua. Kun kymmenen ostosreissun jälkeen kyllästyin sovittelemaan ylihintaisia makkarankuoria, kaivoin Moda-lehdet esiin ja aloin työstää mekkoa nurkkiin jo ajat sitten hamstratusta satiinista (kyllä hamstraan myös kankaita!). Ja tulos oli suorastaan yllättävän onnistunut. Varsinkin kun ottaa huomioon sen että kaksi vuotta sitten onnistuin kansalaisopiston kurssilla saamaan koko vuoden aikana aikaiseksi vain perushousut ja liivin, ja nekin ovat edelleen keskeneräisinä roikkumassa paria saumaa vailla.

Malli: nro 2, Moda 2/2009
Kangas: Jostain joskus ostettua polyesterisatiinia, vuori oksettavan lötköä asetaattia. Vyötäisille heitin joustavaa paljettinauhaa, jonka jämistä väsäsin myös rannekkeita.

Hurahdin ompeluun niin kovin, että innoissani ompelin samalla juhlavermeet myös miehekkeelle. Näinpä saatiin juhliin vierailulle itse Elvis!



Elvispuku syntyi halvasta loimusametista oloasun kaavoilla. Ompelin puvun haalariksi, laitoin vyörölle kumpparin ja eteen vetskarin. Koristeet lameekankaasta päälle ommellen. Puku on kuulemma mukava päällä. Loimusametin ompeleminen sen sijaan oli ihan kaikkea paitsi mukavaa. Kangas meni leikkaamisen jälkeen rullalle, krahnasi paininjalan alla ja pölisi aivan kamalasti.

Mekon kanssa yläkuvassa kuvassa näkyy myös lahjaksi saamani ihana ja hauska neuleopus Neulo tähtiä. Vielä en ole ehtinyt kuin selailla sen läpi mutta aivan varmasti sieltä tulee jotain tehtyä, kunhan vain saan neuleinspikseni takaisin. Sain kyllä muitakin mahtavia lahjoja, joista suuret kiitokset kaikille! Ihanat ystäväni muistivat minua mm. koruilla ja kuoharilla, joille molemmille löytyy kyllä käyttöä. Isoin yllätys oli kaveriporukalta saatu uusi, upea, pieni ja punainen digikamera. Vanha kamerani saikin parikuukautta sitten näyttöönsä pahat naarmut roikuttuaan, erinäisten sattumusten summautuessa, päivän pyörätuolin jarrunupissa Universal Studioilla Los Angelesissa.

Tuosta LA-tripistäkin olisi kuvamateriaalia vaikka kuinka paljon, mutta koska olen jo kyllästyttänyt lähipiirini tuntikausien valokuvasessareilla en nyt laita niitä blogiin ainakaan tällä kertaa. Sen sijaan palanen Suomen suvea ikuistettuna uudella kamulla. Olkaapa hyvä!

Polvi paranee. Mutta housut kaipasivat korjausompelua.

Opetukseksi teille. Kiilakorkosandaaleissa ei kannata kiivetä kalliolle. Ainakaan jos jalassa on uudet caprit.

Kyllähän minullakin mielessä kävi että patikointivarusteeni eivät ole ihan asianmukaisia, mutta Iron Maidenin keikan jälkimeiningeissä arviontikyky ei ehkä ollut ihan parhaassa iskussa. Kiipesin siis Stadikan kalliolle kavereita tähystämään ja liukastumisen seurauksena liu'uin polvillani kallion kylkeä jonkunkin matkaa. Tuloksena ikävät palkeenkielet sekä ihoon että uusiin capreihin. Ihonaarmut ovat jo hyvää vauhtia paranemassa, mutta caprien kanssa piti ottaa ompelukone esiin.

Tällaisen paikan kehittelin palkeenkielien päälle.


Nykyäänhän vaatteissa on muutenkin kaikenlaista paikkaa ja ommelta, joten eihän tuota edes huomaa. Eihän?

Saapas näkee millaista jälkeä tulee kun ylihuomenna lähden samaisissa pöksyissä Karmarockiin. Vahingosta viisastuneena (?!?) hankin ainakin vähän pitäväpohjaisemmat festarikengät. Näillä mennään.