Vaikka neulominen ei ole nyt napannut niin jotain on tullut käsillä tehtyä. Innostuin nimittäin pitkästä aikaa ompelemaan. Sysäyksen ompeluun antoi lähestyvät synttärikekkerini, jonne en millään löytänyt mieleistä kolttua. Kun kymmenen ostosreissun jälkeen kyllästyin sovittelemaan ylihintaisia makkarankuoria, kaivoin Moda-lehdet esiin ja aloin työstää mekkoa nurkkiin jo ajat sitten hamstratusta satiinista (kyllä hamstraan myös kankaita!). Ja tulos oli suorastaan yllättävän onnistunut. Varsinkin kun ottaa huomioon sen että kaksi vuotta sitten onnistuin kansalaisopiston kurssilla saamaan koko vuoden aikana aikaiseksi vain perushousut ja liivin, ja nekin ovat edelleen keskeneräisinä roikkumassa paria saumaa vailla.
Malli: nro 2, Moda 2/2009
Kangas: Jostain joskus ostettua polyesterisatiinia, vuori oksettavan lötköä asetaattia. Vyötäisille heitin joustavaa paljettinauhaa, jonka jämistä väsäsin myös rannekkeita.
Hurahdin ompeluun niin kovin, että innoissani ompelin samalla juhlavermeet myös miehekkeelle. Näinpä saatiin juhliin vierailulle itse Elvis!
Elvispuku syntyi halvasta loimusametista oloasun kaavoilla. Ompelin puvun haalariksi, laitoin vyörölle kumpparin ja eteen vetskarin. Koristeet lameekankaasta päälle ommellen. Puku on kuulemma mukava päällä. Loimusametin ompeleminen sen sijaan oli ihan kaikkea paitsi mukavaa. Kangas meni leikkaamisen jälkeen rullalle, krahnasi paininjalan alla ja pölisi aivan kamalasti.
Mekon kanssa yläkuvassa kuvassa näkyy myös lahjaksi saamani ihana ja hauska neuleopus Neulo tähtiä. Vielä en ole ehtinyt kuin selailla sen läpi mutta aivan varmasti sieltä tulee jotain tehtyä, kunhan vain saan neuleinspikseni takaisin. Sain kyllä muitakin mahtavia lahjoja, joista suuret kiitokset kaikille! Ihanat ystäväni muistivat minua mm. koruilla ja kuoharilla, joille molemmille löytyy kyllä käyttöä. Isoin yllätys oli kaveriporukalta saatu uusi, upea, pieni ja punainen digikamera. Vanha kamerani saikin parikuukautta sitten näyttöönsä pahat naarmut roikuttuaan, erinäisten sattumusten summautuessa, päivän pyörätuolin jarrunupissa Universal Studioilla Los Angelesissa.
Tuosta LA-tripistäkin olisi kuvamateriaalia vaikka kuinka paljon, mutta koska olen jo kyllästyttänyt lähipiirini tuntikausien valokuvasessareilla en nyt laita niitä blogiin ainakaan tällä kertaa. Sen sijaan palanen Suomen suvea ikuistettuna uudella kamulla. Olkaapa hyvä!
Posts
