ohutta neuletta, ohutta lanka-harmitusta

On meillä kudottukin taas! Kesätunika/toppi/heitale valmistui juuri viimeisiin helteisiin. (Tai on täällä etelässä kuulemma vielä ollut lämmintä, itse pakenin pariksi viikoksi lomailemaan Inariin.) En tiedä mikä mun (muuten niin kilttiä) pokkaria vaivasi, mutta se ei sitten millään suostunut tarkentamaan vitkalaukaisimen kanssa oikein ja valotuksetkin meni miten meni. Siksi pahoittelut suttuisista kuvista!

Malli: oma pää

Lanka: Novita Bambu (unohdin laskea kerät, joten menekki =?)
Puikot: 4,5

Malli on ihan omasta päästä, sillä jälleen ajattelin että suippenevan putken neulominen ei ole rakettitiedettä. Noiden reikäkuvioiden sommittelu kyllä vähän tuotti tuskaa, mutta jotenkin ne asettuivat paikoilleen. Pääntien neuloin muutamaan kertaan ennen kuin sain muodon nätiksi. Jonkinasteisia ongelmia aiheutti myös se, että halusin ehdottomasti tehdä topin ohuesta langasta, paksuilla puikoilla että siitä tulisi laskeutuva. Valitsin langaksi Novitan Bambun (FAIL: kerron kohta miksi). Mutta, kun neulos muistuttaa muikkuverkkoa, sen mittojen asettumisen arviointi oli jokseenkin hankalaa. Kun olin kursinut olkapäät kiinni ja viimeistellyt pään- ja kädentiet kiinteillä silmuikoilla oli neule ensimmäiset viisi minuuttia hyvä, kunnes kaula-aukko valahti hyvinkin anteliaaksi ja kädentietkin lähestyivät vyötärönseutua. Tähän tepsi vielä yksi kerros piilosilmuikoita kiinteiden silmukoiden tueksi. Nyt malli tuntuu pysyvän muodossaan.

Tunikan voi asustaa vaikka näin! Kas, melkein kuin mulla olisi vyötärö. Hahaa!

Ja nyt palaan siihen miksi olen viimepäivinä kironnut tämän bambulangan sudeksi. Hypistellessäni paitaa ekan käytön jälkeen huomasin ison osan takakappaleesta kasvattaneen komean karvapeitteen. Eli siis langasta oli noussut yksittäisiä säikeitä neuleen pintaan. Syyksi päättelin sen, että olkalaukkuni vetoketju oli hangannut neuletta ja tarrannut kiinni putkilolangan säikeisiin. Harva neuletiheys tietenkin edesauttoi tätä. Pinta parani hieman kun pingottelin sitä aikani käsissäni, mutta eipä tuo yksittäinen karvainen kohta silmiä hivele. Ja noita karvoja nousee varmasti pintaan aina kun vaate osuu laukkuun, farkunnappiin, pesuohjelappuihin... Ei sinänsä mitään uutta Novitan lankojen kanssa häärätessä, mutta ihan ohuesti harmittaa. Onneksi tämä heitale on jo tyyliltään ei-niin-viimeistelty eli pienet epätasaisuudet ei-ihan-niin kamalasti häiritse.

^- Nypyt!
Murrrrrrr!

Voi tätä maailmaa!

Viime viikolla juuri päivitin tuon oikealla reunalla olevan kesäisempiin tunnelmiin marraskuun huurteiden sijaan. Kuvassa esiintyvät Jokioisten Elonkierto-puiston tervetulokomitea eli Herra Kordelin & kanaset. Ja tänään työpaikan kahvipöydässä kuulin jo Iltalehteenkin ehtineen suru-uutisen, Kordelin-kukko on hävinnyt häkistään ja vain verinen kapula ja pelästyneet kanat jääneet jäljelle.

Kuka tällaista tekee? Täällä mun armaassa lintukodossa! Sille lurjukselle ei kunniankukko laula, ei. Asialla on ilmeisesti joku perin nälkäinen yöllinen puistovieras sillä mukaan lähti myös perunoita.

Sääliksi käy komeaa kukkoherraa. Ainakin kukko sai ainakin viettää kuusivuotisen elintaipaleensa vapaana ja onnellisena.

Puoli vuotta

Tammikuu:
- Joululoma ja syksystä jatkunut vessanmaalaus. Valmista tuli, maalauksesta ja hermoista. Koitin ottaa kuvia blogia varten, mutta en saanut yhtään hyvää otosta. Nyt kämpällä majailee kesävuokralainen, joten kuvia ehkä, ehkä syksymmällä.
- Uudenvuoden aattona shamppanjaa (ja uuden vuosikymmenen alkuun messevä darra).
- Jos lunta on metri, mistä tietää milloin maa alkaa kantaa jalkojen alla?

Helmikuu:
- ♥

Maaliskuu:
- Kaksi viikkoa Japanissa. Kirsikankukkia, temppeleitä, linnoja ja äärettömän hyvää ruokaa. Ihana maa, mutta silti ikävä kotiin.

Huhtikuu:
- Mihin se meni? Kalenterissa ei merkintöjä, eikä päässä muistikuvia.

Toukokuu:
- Kevät muuttui kesäksi silmänräpäyksessä
- Vanhenin, nyt oon sitten jo ihan tosissaan kolmekymppinen. Viime vuosi oli vasta harjoittelua.

Kesäkuu:
- Teini-ihastukset (jatkuu keski-iän ihastuksina) tulivat keikalle Hesaan. Green Day, IIIIIIIK! Melkein tekis mieli ostaa punaiset housut ja värjätä hiukset violeteiks niinkun vuonna -95.

Heinäkuu:
- Huh, hellettä!
-Aloitin kutimen!!!! Juhuuu!!!! Olemassa siis riski että tänne saattaa lähitulevaisuudessa ilmestyä neuleaiheista matskua (ja ylipäätään matskua)! Puikoilla on pitkä toppi beigestä bambusta, josta piti tulla vaate kuumiin hellepäiviin mutta nyt ne puhuu ratiossa että helle ois niiku loppumassa. Prkl.


Siinä viimeisen reilun puolen vuoden kuulumiset.


Yhteenveto:
Ennen heinäkuuta en ole missään välissä en ole tehnyt mitään käsitöihin viittaavaakaan. Tai no, ompelin suorat saumat yhden kaverin veneen penkkeihin, lasketaanko se? Niin ja olen myllännyt lankavarastoni läpi, kun oli pakko tehdä vaatekaappiin tilaa. Järkytyin. Olin ottanut lankojen sorttaamista varten kaksi isoa pahvilaatikkoa, joihin ajattelin kaikkien erinäisistä kätköistä löytyvien lankojen mukavasti mahtuvan. Lopulta piti hakea kolmaskin ja nyt ne on kaikki tungettu täyteen. Ja silti jaloissa pyörii lankanyssäköitä! ARGH! Mulle on varmaan tulossa lankakirppis kohta puoliin...

Tikulla silmään

Aloitanko jokaisen juttuni täällä niin, että onpas taas vierähtänyt aikaa edellisestä postauksesta? Taisin lupailla syksyllä ihan oikeasti tsempata pitämään ihan oikeaa blogia (vihdoin), joka myös silloin tällöin päivittyy... Josko nyt keväällä sitten.

Taisin myös mainostaa kertovani tarinan liehuviittaisesta juhlijasta. Kerrotaanpas tämä tarina vihdoin. Asia menee pahasti vanhojen muisteluksi, sillä kaikki tämä tapahtui jo syys-lokakuussa.

Kaikki lähti liikkeelle siitä, että postiluukkuun ilmestyi kutsu juhlimaan rakkaan ystäväpariskunnan häitä. Juhla = hyvä tekosyy uuden mekon hankinalle. Olen jo aikaisemmin todennut että sovituskopit ja minä emme sovi yhteen (kiitos Ellos, että olet olemassa!), joten ompeleminen on toisinaan ihan hyvä vaihtoehto. Siltikin, vaikka räätälintaitoja ei minulle juuri ole siunaantunut. Minulla oli syksyllä, sittemmin jo laantunut, obsessio tulppaanimallisiin mekkoihin. Sellaiseen löytyi kaavat Modasta 6/08, joten ei mallin etsintään tarvinnut tuhrata liikaa aikaa. Kankaaksi hain Eurokaankaan halpaa feikkisilkkiä, josta löytyi kiva vadelmanpunainen väri.

Kaavat: Moda 6/08
Kangas: Eurokankaan tekokuitu

Modan kaavat on kivan simppeleitä, mutta ohjeiden selitysaste ei ole aina sunnuntaiompelijalle ihan riittävä. Ikuiseksi mysteeriksi minulle jäi kädenteiden pussiinompelu, vaikka siihen kyselin apuja keskustelupalstoja myöten. Jonkun kepulikonstin siihen keksin, mutta pieniä rakoja saumoihin jäi sinne tänne. Mekko valmistui silti nopeasti, joten siltä osin vaateongelmani oli ratkottu.

Juhlien jo lähestyessä tulin erehtyneeksi tuttavan luona järjestetyille vaatekutsuille. Sieltä poistuin leveä hymy kasvoillani ja uudet, vaalean violetit korkkarit kainalossa. Eikä ollut edes heräteostos kun on kerran juhlat tulossa! Mielessä kävi kyllä mahdollinen ongelma vadelmanpunaisen ja utuisen violetin yhteensovittamisesta. Mutta kuinka ollakaan, kerrankin 30 kilon lankavarastostani löytyi juuri sopivaa lankaa. Nimittäin vironvillaa, jossa juuri nämä kaksi sävyä liukuvat kauniisti toistensa lomaan. Eli huvin tekoon siis.

Huivin mallin päättäminen osoittautui asukonaisuuden työläimmäksi osuudeksi. Kolmiohuivi on tätimäinen, suorakaide tippuu olkapäiltä ja päätyisi lopulta uimaan boolimaljassa (?) ja boleron tai jakun tekeminen tuntui liian työläältä, ainakin liukuvärjätyllä langalla. Päädyin siksi pitkien mietintöjen myötä keeppiin. Koska Knittyn Aeolian-huivin pitsimalli on hivellyt silmiäni jo pidempään päätin soveltaa mallin siitä. Laskin sopivan määrän mallikertoja, jotta alareunankin pitsikuvio menisi tasan ja aloitin tekemällä muutaman ainaoikeinrivin jälkeen huivin ensimmäisestä pitsikuviosta pienillä puikoilla. Vaihdoin työn edetessä puikkoja paksummiksi, jotta keepille tulisi alhaalta levenevä malli.

Molemmissa kuvissa sama lankakerä...

Koska projekti oli sen verran soveltava, oli vähän vaikea arvioida huivin lopullista kokoa ennen pingotusta. Ennen pingotusta keeppi ylsi hädin tuskin olkapäiden peitoksi. Yllätys olikin melkoinen kun pingotuksen jälkeen mittaa olikin vyötärölle asti! Hetken jo mietin teenkö vielä loppulangoista uuden yrityksen (minähän en tekeleitäni pura). Mutta päätin kuitenkin tyytyä viittaani ja kyllähän se viilenevässä loppusyksyn säässä ihan hyvä valinta olikin.

Malli: Aolian Shawl, muunnettuna keepiksi
Lanka: Vironvillaa, oisko Aadea
Puikot: 2,5; 3; 3,5; 4 mm

Jeesusteippi pelastaa joulun. Ja uudenvuoden.

Tuskailetko kamalien 80-luvulta suvussa kulkeneiden joulukoristeiden kanssa? Menikö lahjaksi suunnitelmasi huovutettu sankakassi totaalisen metsään? Tekisitkö joulusiivouksen heivaamalla nurkissa pöyrivät rojut verkkokellariin, mutta se täynnä parvekelusteita? Tuleeko äidiltä taas joululahjaksi kasa "tyylikkäitä" muovihelmiä tai "ihanat" sohvatyynyt?

Netti-outlett Yooxin uutiskirjeestä, jonka otsikko "Handmade" herätti heti käsityöihmisen kiinnostuksen, löytyy ratkaisu noihin ongelmiin. Samalla voit unohtaa lahjahuolet sekä stressin uudenvuoden kemujen juhla-asusta.

En varmaan olisi keksinyt että joulukoristeet voi surauttaa singerillä juhlaturkiksi. Sen alle voi pukea epämuotoisen sankakassin leikkamalle sen kahtia, vetämällä sangan päästä läpi ja kiinnittimällä selän taakse vaikka paalinarulla. Kivan nahkahenkisen vierailuasun saa teippaamalla vanhan bleiserin uusiksi jeesusteipillä.

Kuvat: Yoox.com

Ja ne kiireessa lahjaksi kyhätyt verkkosilmukkaponchot voi unohtaa samantien. Tyylikkäämpi lahjaidea kenelle hyvänsä daamille on helmistä (tai kuusenkoristenauhasta) kasattu keeppi. Kätevämpi kyhää helmistä vaikka kokonaisen takin. Myös sohvatyynyt tai rikki menneen puutarhatuolin pehmusteet voi ommella reunoista yhteen liiviksi ja taas on yksi lahjahuoli vähemmän. Todellinen himoshoppailija taasen voi ommella upean liivin hintalappujen muovikiinnikkeistä.

Kuvat: Yoox.com

Ja jos nimesi olisi Martin Margiela voisit noista luomuksista laskuttaa jopa tuhansia euroja joululomailurahaa! Nimittäin Maison Martin Margielan kokoelma 0 sisältää juuri edellä kuvatun kaltaisia asuja. Hintaa Yooxissa on esim. tuolla joulukoristeturkilla on vaivaiset 4 900 €. Koska en ole perillä muotisuunnittelijoista Muodin Huipulle-ohjelmaa enemmän, en lähde arvuuttelemaan onko näissä luomuksissa jotain oikeaa muotifriikkiä himottavaa. Olihan ne aikamoisia taideteoksia ainakin. Ja kyllä joukossa oli muutama meikäläisenkin silmään upea asu, kuten nahkaremmeistä koottu liivi tai ruseteista kasattu iltapuku.

Kuvat: Yoox.com

Kylppärin maalausprojekti on muuten edennyt pisteeseen, jossa työn etenemistahti on hidastunut ja touhutessa aiheutuneiden tuhojen lisääntyminen nopeutunut. Kun poistin seinistä maalia alkoi myös katon maali lohkeilla. Kun poistin katon maalia lähti mojovia paloja irti myös rappauksista... Oikeastaan tämä yksiöni kolmen neliön SPA-osasto alkaa näyttää enemmän siltä että siellä on riehuttu haulikon kanssa eikä maalikaapimen. Pohjatöitä saa siis vielä tehdä tovin ennen kuin pääsen pensselitädiksi. Projekti on häirinnyt muuta harrastustoimintaa siinä määrin että minulta on tänä jouluna turha odottaa itsetehtyjä joululahjoja. Enpä tiedä onko tekeleitäni nyt kukaan varsinaisesti odottanutkaan. Varsinkaan kun äskeisen ideamyrskyn jälkeen saattaisin kyhätä ne vessan katosta revitystä lateksista, maalarinteipistä, suihkuverhosta ja vanhasta hiihtomonosta.

Lateksia ja hikipisaroita

Syy viimeaikojen blogihiljaisuuteen on lateksi. Ei, en ole estynyt kirjoittamastai hiostavissa latex-hepeneissä kekkuloimisen takia vaan olen ollut läheisessä kontaktissa kyseisen aineen kanssa vähemmän eksoottisissa, joskin höyryävän kuumissa merkeissä.

Alotin nimittäin pienen pintaremontin marsupaanipossulassa. Ensimmäisenä silmiin kävi vessan likaisenvaalea maali, johon päätin lätkiä uudet maalit päälle. Ihan niin helpolla tämä aloitteleva remonttireiska ei kuitenkaan päässyt. Huomasin nimittäin näyttäessäni seinälle maalipesuainetta ja mikrokuituliinaa että maali irtoilee kovin helposti seinästä. Konsultointi isän ja tikkurilan puhelinpalvelun kanssa paljasti karun totuuden. Seinään on sudittu lateksia ja jos haluaa uuden maalin tuossa pysyvän täytyy se nyhtää seinästä irti. Oh joy!

Ekologisena (ja nuukana) henkilönä hyökkäsin lateksin kimppuun äidiltä lainatulla höyrypesurilla (tv-shopissa siis myydään jotain oikeasti toimivaa ja hyödyllistä!!) ja parempien työvälineiden puuttuessa - juuresharjalla. Ilman haitallisia liuottimia! Mutta, kuten kuvasta näkyy hyvin irtoaa. Joskin maalia saa silti rapsutella irti ihan voimaa käyttäen. Nyt olen häärännyt huterilla tikkailla kolme iltaa seinän kimpussa ja tänään meinaan repiä viimeisetkin nurkat puhtaiksi. Sormeni syyhyäisivät jo päästä märkätilatasoitteen kimppuun...

Kun tästä urakasta on selvitty raportoin kyllä jotain ihan muuta esim. miten keepistä tuli liehuviitta.

Asemalla soitellaan ja svengaillaan

Mutta täällä asemalla taitaisi tulla vilu ennen kuin seuraavaa juna saapuu. Kyseessä on Jokioisten museorautatien asema, josta tosiaan kesäsunnuntaisin pääsee huristelemaan höyryveturin kyydissä ihan Humppilaan asti. Kannattaa kokeilla, jos kesäaikaan tälle seudulle eksyy!

Nyt on junat tältä kesältä menneet ja minäkin totesin pidemmän odottelun turhaksi. Hyvin tuolla kyllä toistaikseksi tarkenee. Varsinkin kun päällä on paksu ja villainen neule.

Malli: Big Montana Tunic, Interweave Knits Fall 2009
Lanka: Novita Mambo, 650 g
Puikot: 6 mm (+5 mm kädenteihin, 7 mm kaulukseen)

Ihana, nopea ja helppo malli! Ja just passeli näihin syyssäihin kun kaipaa jo lämmintä, mutta pitkähihainen villapaita on liian paksu.