Marsupaanipossula: Siinähän se tuubi jo onkin

Joskus kannattaa kuunnella miestä. Jopa vaateasiossa. Armas ukkelini nimittäin pongasi telkkarista neulotun mekon ja alkoi kysellä mikset tee tuollasta tuubia.Telkkarin mekko oli hiirenharmaa, joustinneuleinen ja edessä oli paksu palmikko. Ajastus oli minusta tosi hassu. Naureskelin että meikäläisen kokoisena pitkän mekon neulomiseen humahtaisi lammaslauman verran villoja ja enkä oikein muutenkaan näkisi itseäni kääriytyneenä paksuun ja muodottomaan neuleputkiloon.

Sattuipa kuitenkin käymään niin että työn alla olevan islantilaisneuleeni ohje unohtui vanhempieni luo ja oli pakko keksiä muuta tekemistä. Keväällä hankittu pinkki-violetti Isoveli Colori alkoi huudella vaatekaapin kätköistä, mutta to-do-listalla pyörivistä malleista mikään ei oikein istunut noin kirjavaan lankaan. Mies muistutti bongatusta neuleputkilosta ja ajatus iloisen värisestä neulemekosta alkoi houkutella minuakin. Mieleeni piirtyi kuva kapeasta mekosta leveällä poolokauluksella ja pienillä raglan-hihoilla.

Koska kyseessä oli yksinkertainen malli, en edes yrittänyt etsiä valmista ohjetta vaan kaivoin mittanauhan esiin ja aloin kutomaan sopivan kokoista putkea. Valitsin työhön 6mm puikot, joilla tiheydeksi tuli noin 13 s/10 cm. Ajattelin että löyhempi neule olisi laskeutuvampi ja kevyempi, vaikka lanka onkin paksua.

Mallineuleeksi halusin lempparini, pidennetyn helmineuleen ja eteen leveän ja littanan palmikon. Sopivaa palmikkomallia ei löytynyt nopealla Ravelry-haulla, joten kehittelin palmikonkin itse. Päätin jopa ottaa kuvioon mukaan nyppyjä, joiden kutominen ei ole tähän mennessä luonnistunut. Onneksi kirjastossa haahuillessa käteen osui neuleopas, jossa nyppyjen neulontaan annettiin ohjeet, jotka minäkin kykenin ymmärtämään.

Tein mekkoa ja sovittelin sitä tunnollisesti päälleni työn edetessä. Tätä helpotti vihdoin Lankamarista investoimani KnitPron vaihtopää-pyöröpuikkosetti (yhdyssanojen aatelia!). Vyötäröä varten kavensin muutaman silmukan ja jatkoin siitä kainaloihin asti ilman levennyksiä. Kaulusta varten tein vähän muotoilua etukappaleessa, mutta kaula-aukon olisi saanut tehdä vielä vähän isommaksi. No, menee se nyt noinkin. Kaksi viikkoa puikkojen suhinaa ja siinä se tuubi sitten jo olikin.

Lopputulokseen olen enemmän kuin tyytyväinen! Mekko vaikuttaa sopivan kokoiselta, vaikka löysä neule kyllä venui kasteltuna aika paljon. Toivotaan ettei käytössä lörpsähdä enempää. Tämä on kyllä lyhyistä hihoista huolimatta aika lämmin, varsinkin kun syyspäivät ovat viimeaikoina olleet vielä ihanan aurinkoisia. Legginsien kanssa tämä kyllä menee jo nyt. Luulen tosin että ihmisten ilmoille puen silti mieluusti alle ihan oikeat housut.

Malli: Oma

Lanka: Novita Isoveli 600 g
Puikot: 6 mm

Suunnitellessani tuota palmikkoa tein sivutuotteena itselleni ensimmäisen tiskirätin. Nimestään huolimatta rätillä ei tiskata vaan sillä pyyhitään pöytiä. Karhealla puuvillalla voi kyllä hinkata pinttyneitä tahroja myös astioista. Bluesille kiitos langasta, hyvin pyyhkii!