Vessapaperirullapöllö ja ystävänsä Totoro

Viikonloppuna askarreltiin.

 

Kirjahyllyvahdit Herra Huu ja Totoro

 

Materiaalina tyhjät vessapaperirullat ja värilliset paperit ja kartongit. Vessapaperirullista voisi askarrella ihan mitä vaan. Suosittelen kokeilemaan, sillä materiaalia luulisi löytyvän joka tuvasta.

(Ei ole viimeaikoina paljon muuta tullutkaan tehtyä)

Yhden illan juttu

Työpaikan ristelyn jälkeen olo oli sellainen ettei liikuntakyky riitä sohva-jääkaappi-peti akselia pidemmälle. Onneksi akselille osui lankaa ja kasa puikkoja, joten sain toteutettua pitempään tarvelistalla pyörineen projektin toteutukseen. Ilta siinä meni ja sain kietaista paksun ja pehmeän ympyrähuivin (onko tuollaisille huiveille joku muu nimi) kaulaani. Ja tänään aamulla tein vielä samasta langasta myssyn kupolia lämmittämään.

 Malli: oma

Lanka: Shoeller + Stahl Volare, 250 g + 100 g

Puikot: uuivi 7 mm, pipo 6 mm + 8 mm

Eipä näihin sen kummempia ohjeita tarvittu. Helmineuletta halusin tekstuuriksi ja langaksi valikoitui Shoeller + Stahllin Volare (Ihana-Ihana-Ihana). Mittasin tiheyden 7 mm puikoilla ja kalkyleerasin riittävän pituuden huiville. Joku taisi laskussa kyllä mättää sillä huivista tuli vähän liian pitkä. Sitä ei siis oikein voi käyttää kuin kaksikerroin kietaistuna. Yksikertaisena roikkuu haarovälissä asti. No, noin mää sitä aattelinkin enimmäkseen käyttää.

  Myssyn tein myös omaa päätä myötäellen. Resori 6 mm puikoilla, sitten 8 mm puikot ja ennen kavennuksia vaihdoin takaisin kutosiin. Tuli aika iso, mutta lämmittää ainakin korvia. Tarvittaessa myös silmiä ja nenääkin...

Syksyn harmautta

Pitkä ja synkkä syys on taas täällä. Töiden paiskintaa lomaltapalajaan uudella innolla (se siis varmaan löytyy jostain ihan kohta...), kansalaisopiston kurssien selailua, ja syyssadon säilömistä pakastimen uumeniin ja hillopurkkeihin. Uuden liikuntamuodonkin voisi hakea, dieetin aloittaa, siivota vaatekaapista kesävaatteet säilöön, kaivaa esiin sukset ja villapaita. Näiden kaikkien avulla voi valmistua selviämään hengissä pimeistä aamuista ja loskaisista keleistä.

Onneksi vielä hetken voi nauttia auringosta ja luonnon muuttuvista väreistä. Puidut kullankeltaiset ohrapellot, oranssit pihlajanmarjat ja vielä vihreänä sinnittelevät nurmet. Voisinkin vahvistaa väriterapiaa kaivamalla esiin aleista haalimani viimeiset oljenkeltaiset isoveli-langat ja huopaset. Ja, hei, niistähän voisi vaikka kutoa jotain!

Mutta harmaudessakin on puolensa. Ainakin jos se on ihanan pehmeää villa-akryyliä. Sain yli vuosi sitten aloittamani OmastaPäästä neuleliivin valmiiksi. Siitä tuli lopulta ihan sellainen kuin suunnittelin vaikka tekovaiheessa puikoilla pyörineestä, langanpätkiä valuvasta möykystä en ihan koko aikaa luomukseni valmistumiseen uskonut.

Lanka: Le fibre nobil Val Gardena 450 g

Malli: Oma

Puikot: 6mm

Takakappale on kudottu ensin alhaalta ylös. Etukappaleiden silmukat poimittu takakappaleen sivusta ja ne on kudottu poikittain. Etupuolen helmaan lemppariani valepalmikkoa, kädentiet sovellettu miten sattuu.

Kevytkenkäistä koristelua

Asun nykyään rivitalossa. Pihalla tulee rampattua etu- ja takaovista, joten helppoja nopeasti jalkaan sipsautettavia popoja tarvitaan asunnon itä- ja länsi-siivissä. Mitkäs sen paremman kuin kepeät ja halvat markettikroksit. Myönnetään että omistan myös kahdet aivan aidot krokokengät, mutta toiset olen saanut lahjaksi (puhdasta veetuilua lahjan antajalta) ja toiset tilannut halvalla Ebayn kautta Kiinasta (lieko siis aidot sittenkään). Itseostetut on sellaset söpöt ballerinat. Noita ballerinoja voisi ehkä jopa pitää julkisella paikalla mutta ne hiostaa ja hiertää. Kuulun siis henkilöihin, jotka ihmettelevät vaahtomuovisämpylöiden suurta suosiota kenkien korvaajina ja että jotkut ovat valmiita maksamaan moisista kymmeniä euroja.

Vaikka käytän noita puhtaasti pihalla piipahtamiskenkinä niin hoksasin että voihan niitäkin koristella! Laadein koristeet aineksista, joita nyt sattui askartelu- ja ompelulaatikon pohjalla pyörimään. Eli: pari pientä nappia (toinen sellainen että mahtuu juuri ja juuri kengän reiästä läpi, toinen voi olla vähän isompi), kumilankaa, helmiä ja satiininauhaa.

 

Ekan napin pujottelin niin että kuminauha tuli ulos napin etupuolelta ja tein molempiin langanpäihin solmut. Solmun tarkoitus on pitää napit vähän erillä toisistaan. Sitten toinen nappi jonon jatkoksi ja solmulla kiinni. Kumilangan päihin jätin sen verran varaa että niihin pystyi vielä tekemään kunnon umpparin.

Solmein lankoihin pari pätkää satiininauhaa ja ompelin muutamalla pistolla helmiä kiinni. Toisen koristeen tein pujottamalla helmet kumilangan vapaisiin päihin ja solmulla kiinni.

Kuvissa malleina pikkutytön kroksit, joihin nämä ekat prototyypit pääsivät. Käyttäjän kommentti oli että helmikoru on kiva kun se kalisee kävellessä. Toi toinen sensijaan jäi vähän mörvelöksi...


Jos oikein innostuisi niin nappipohjaan voisi kiinnittää tupsun, huopakoristeen, pienen virkkuun, nappeja... Kohta voi omatkin kroksit olla niin täynnä rojua ettei popojen keveys ole enää olennaisin ominaisuus.

Jumitus

Elokuussa kirjoitin tänne intoa puhkuen aloittamastani kutimesta. Arvatkaapa tuliko siitä lämmikettä tämän talven pakkasille. Turha tuohon laittaa edes kysymysmerkkiä kun vastaus on itsestäänselvä: Ei.

Iski perinteinen omastapäästä-mallin ongelma - tenkkapoo. Pähkäilen kauluksen toteutusta ja jotenkin tuntuu että myös usko omiin suunnittelijan lahjoihin loppuu kun tekele näyttää liian lyhyeltä, liian muhkurailselta ja liian oudolta. Mutta luovuttanut en ole, harvoinhan puikoilla lötköttävä keskeneräisyys kovin hienolta näyttää. Kostutuksen ja muotoilun jälkeen on ennenkin tapahtunut ihmeitä. Hyvässä ja pahassa.

Ja koska päivitys ilman kuvia on tylsä niin pistetäänpä kuva uusista kynsistä. Ne on itse tehty eli käsityö mikä käsityö. Geelivahvistetut kynnet on muuten kätevät väännellessä takalenkistä kudottuja nurjia puikolle.

Ja niitä kierrettyjä silmukoita on tullut väännettyä. Sillä nyt puikoilla on sydämiä.

Herttaista

Moon ihan in love. Vaikka kohdetta en ole edes nähnyt kun kuvista. Eikä oo kyseessä mikään nettitreffibongaus vaan ihananihanainen ja söpösuloinen parin viikon ikäinen pikkuneiti. Neitosen äiti on yksi rakkaimmista ystävistäni ja odotan innolla että pääsisin jo ihastelemaan tulokasta.

Kaverien lisääntymisessä on sekin kiva puoli että pääsee tekemään pikkuvaatteita. Nyt päätin tehdä elämäni ekat vaippahousut! Pehmoiset, pikkuruiset villapökät on jo itsessään kertakaikkisen hellyttävät.

Kuulemma vaippapöksyt pitäisi olla sellaista oikeaa, lampaanrasvaista villaa mutta koska mun pienestä (40 kilon...) lankavarastosta ei sellaista löytynyt niin tein ne Huopasesta. Hankin sitten seuraaviin paremmat langat kunhan saan neidin äityliltä ohjeet millaiset pöksyt olisi hyvät. Mä en osaa näistä sanoa onko edes oikean kokoiset. Vaikka näyttää pikkuriikkiseltä niin näihin saattaisi alkuun mahtua parikin beibiä.

Malli: Ottobre

Lanka: Huopanen, keltainen n. 50 g, ruskea n. 20 g
Puikot: 6 mm pyöröt ja sukkapuikot lahkeisiin

Intoa

Otin pitkästä aikaa käteeni kerän lankaa. Hypistelin, pyörittelin sormissa. Tuntu oli mukava, turvallinen, joskin samalla etäinen. Etsin puikot, omassa pussissaan ne olivat vuoden odotelleet tätä hetkeä. Annoin puikkojen muodostaa langasta silmukan toisensa perään, langan virrata kerältä silmukoiden matriisiksi. Langan lämmin pehmeys, puikkojen rauhoittava napsuminen.

Mittailin, mietin, vertailin, laskin. Idea, joka oli jo tovin muhinut aivojeni poimuissa muuttui mielikuvaksi, piirokseksi, senteiksi ja lukumääriksi. Puikkojen tehtävänä muuttaa lanka Neuleeksi. Kyllä, Neuleeksi.


Puikot tekevät työtään ja aivoissa kuplii. Ideoita pulppuaa, ne haluavat vuoronsa ja nostavat joukon seuraavia mukanaan. Ihmettelen, miten olen niin pitkään voinut olla ilman tätä tunnetta!