Marsupaanipossula

Herttaista

2012-01-24T19:37:00.006+02:00

Moon ihan in love. Vaikka kohdetta en ole edes nähnyt kun kuvista. Eikä oo kyseessä mikään nettitreffibongaus vaan ihananihanainen ja söpösuloinen parin viikon ikäinen pikkuneiti. Neitosen äiti on yksi rakkaimmista ystävistäni ja odotan innolla että pääsisin jo ihastelemaan tulokasta.

Kaverien lisääntymisessä on sekin kiva puoli että pääsee tekemään pikkuvaatteita. Nyt päätin tehdä elämäni ekat vaippahousut! Pehmoiset, pikkuruiset villapökät on jo itsessään kertakaikkisen hellyttävät.

Kuulemma vaippapöksyt pitäisi olla sellaista oikeaa, lampaanrasvaista villaa mutta koska mun pienestä (40 kilon...) lankavarastosta ei sellaista löytynyt niin tein ne Huopasesta. Hankin sitten seuraaviin paremmat langat kunhan saan neidin äityliltä ohjeet millaiset pöksyt olisi hyvät. Mä en osaa näistä sanoa onko edes oikean kokoiset. Vaikka näyttää pikkuriikkiseltä niin näihin saattaisi alkuun mahtua parikin beibiä.

Malli: Ottobre

Lanka: Huopanen, keltainen n. 50 g, ruskea n. 20 g
Puikot: 6 mm pyöröt ja sukkapuikot lahkeisiin

Intoa

2011-08-29T18:28:00.007+03:00

Otin pitkästä aikaa käteeni kerän lankaa. Hypistelin, pyörittelin sormissa. Tuntu oli mukava, turvallinen, joskin samalla etäinen. Etsin puikot, omassa pussissaan ne olivat vuoden odotelleet tätä hetkeä. Annoin puikkojen muodostaa langasta silmukan toisensa perään, langan virrata kerältä silmukoiden matriisiksi. Langan lämmin pehmeys, puikkojen rauhoittava napsuminen.

Mittailin, mietin, vertailin, laskin. Idea, joka oli jo tovin muhinut aivojeni poimuissa muuttui mielikuvaksi, piirokseksi, senteiksi ja lukumääriksi. Puikkojen tehtävänä muuttaa lanka Neuleeksi. Kyllä, Neuleeksi.

Puikot tekevät työtään ja aivoissa kuplii. Ideoita pulppuaa, ne haluavat vuoronsa ja nostavat joukon seuraavia mukanaan. Ihmettelen, miten olen niin pitkään voinut olla ilman tätä tunnetta!

ohutta neuletta, ohutta lanka-harmitusta

2010-08-23T13:08:00.011+03:00

On meillä kudottukin taas! Kesätunika/toppi/heitale valmistui juuri viimeisiin helteisiin. (Tai on täällä etelässä kuulemma vielä ollut lämmintä, itse pakenin pariksi viikoksi lomailemaan Inariin.) En tiedä mikä mun (muuten niin kilttiä) pokkaria vaivasi, mutta se ei sitten millään suostunut tarkentamaan vitkalaukaisimen kanssa oikein ja valotuksetkin meni miten meni. Siksi pahoittelut suttuisista kuvista!

Malli: oma pää

Lanka: Novita Bambu (unohdin laskea kerät, joten menekki =?)
Puikot: 4,5

Malli on ihan omasta päästä, sillä jälleen ajattelin että suippenevan putken neulominen ei ole rakettitiedettä. Noiden reikäkuvioiden sommittelu kyllä vähän tuotti tuskaa, mutta jotenkin ne asettuivat paikoilleen. Pääntien neuloin muutamaan kertaan ennen kuin sain muodon nätiksi. Jonkinasteisia ongelmia aiheutti myös se, että halusin ehdottomasti tehdä topin ohuesta langasta, paksuilla puikoilla että siitä tulisi laskeutuva. Valitsin langaksi Novitan Bambun (FAIL: kerron kohta miksi). Mutta, kun neulos muistuttaa muikkuverkkoa, sen mittojen asettumisen arviointi oli jokseenkin hankalaa. Kun olin kursinut olkapäät kiinni ja viimeistellyt pään- ja kädentiet kiinteillä silmuikoilla oli neule ensimmäiset viisi minuuttia hyvä, kunnes kaula-aukko valahti hyvinkin anteliaaksi ja kädentietkin lähestyivät vyötärönseutua. Tähän tepsi vielä yksi kerros piilosilmuikoita kiinteiden silmukoiden tueksi. Nyt malli tuntuu pysyvän muodossaan.

Tunikan voi asustaa vaikka näin! Kas, melkein kuin mulla olisi vyötärö. Hahaa!

Ja nyt palaan siihen miksi olen viimepäivinä kironnut tämän bambulangan sudeksi. Hypistellessäni paitaa ekan käytön jälkeen huomasin ison osan takakappaleesta kasvattaneen komean karvapeitteen. Eli siis langasta oli noussut yksittäisiä säikeitä neuleen pintaan. Syyksi päättelin sen, että olkalaukkuni vetoketju oli hangannut neuletta ja tarrannut kiinni putkilolangan säikeisiin. Harva neuletiheys tietenkin edesauttoi tätä. Pinta parani hieman kun pingottelin sitä aikani käsissäni, mutta eipä tuo yksittäinen karvainen kohta silmiä hivele. Ja noita karvoja nousee varmasti pintaan aina kun vaate osuu laukkuun, farkunnappiin, pesuohjelappuihin... Ei sinänsä mitään uutta Novitan lankojen kanssa häärätessä, mutta ihan ohuesti harmittaa. Onneksi tämä heitale on jo tyyliltään ei-niin-viimeistelty eli pienet epätasaisuudet ei-ihan-niin kamalasti häiritse.

^- Nypyt!
Murrrrrrr!

Voi tätä maailmaa!

2010-07-30T12:33:00.009+03:00

Viime viikolla juuri päivitin tuon oikealla reunalla olevan kesäisempiin tunnelmiin marraskuun huurteiden sijaan. Kuvassa esiintyvät Jokioisten Elonkierto-puiston tervetulokomitea eli Herra Kordelin & kanaset. Ja tänään työpaikan kahvipöydässä kuulin jo Iltalehteenkin ehtineen suru-uutisen, Kordelin-kukko on hävinnyt häkistään ja vain verinen kapula ja pelästyneet kanat jääneet jäljelle.

Kuka tällaista tekee? Täällä mun armaassa lintukodossa! Sille lurjukselle ei kunniankukko laula, ei. Asialla on ilmeisesti joku perin nälkäinen yöllinen puistovieras sillä mukaan lähti myös perunoita.

Sääliksi käy komeaa kukkoherraa. Ainakin kukko sai ainakin viettää kuusivuotisen elintaipaleensa vapaana ja onnellisena.

Puoli vuotta

2010-06-14T08:56:00.017+03:00

Tammikuu:
- Joululoma ja syksystä jatkunut vessanmaalaus. Valmista tuli, maalauksesta ja hermoista. Koitin ottaa kuvia blogia varten, mutta en saanut yhtään hyvää otosta. Nyt kämpällä majailee kesävuokralainen, joten kuvia ehkä, ehkä syksymmällä.
- Uudenvuoden aattona shamppanjaa (ja uuden vuosikymmenen alkuun messevä darra).
- Jos lunta on metri, mistä tietää milloin maa alkaa kantaa jalkojen alla?

Helmikuu:
- ♥

Maaliskuu:
- Kaksi viikkoa Japanissa. Kirsikankukkia, temppeleitä, linnoja ja äärettömän hyvää ruokaa. Ihana maa, mutta silti ikävä kotiin.

Huhtikuu:
- Mihin se meni? Kalenterissa ei merkintöjä, eikä päässä muistikuvia.

Toukokuu:
- Kevät muuttui kesäksi silmänräpäyksessä
- Vanhenin, nyt oon sitten jo ihan tosissaan kolmekymppinen. Viime vuosi oli vasta harjoittelua.

Kesäkuu:
- Teini-ihastukset (jatkuu keski-iän ihastuksina) tulivat keikalle Hesaan. Green Day, IIIIIIIK! Melkein tekis mieli ostaa punaiset housut ja värjätä hiukset violeteiks niinkun vuonna -95.

Heinäkuu:
- Huh, hellettä!
-Aloitin kutimen!!!! Juhuuu!!!! Olemassa siis riski että tänne saattaa lähitulevaisuudessa ilmestyä neuleaiheista matskua (ja ylipäätään matskua)! Puikoilla on pitkä toppi beigestä bambusta, josta piti tulla vaate kuumiin hellepäiviin mutta nyt ne puhuu ratiossa että helle ois niiku loppumassa. Prkl.

Siinä viimeisen reilun puolen vuoden kuulumiset.

Yhteenveto:
Ennen heinäkuuta en ole missään välissä en ole tehnyt mitään käsitöihin viittaavaakaan. Tai no, ompelin suorat saumat yhden kaverin veneen penkkeihin, lasketaanko se? Niin ja olen myllännyt lankavarastoni läpi, kun oli pakko tehdä vaatekaappiin tilaa. Järkytyin. Olin ottanut lankojen sorttaamista varten kaksi isoa pahvilaatikkoa, joihin ajattelin kaikkien erinäisistä kätköistä löytyvien lankojen mukavasti mahtuvan. Lopulta piti hakea kolmaskin ja nyt ne on kaikki tungettu täyteen. Ja silti jaloissa pyörii lankanyssäköitä! ARGH! Mulle on varmaan tulossa lankakirppis kohta puoliin...

Tikulla silmään

2010-02-02T21:22:00.014+02:00

Aloitanko jokaisen juttuni täällä niin, että onpas taas vierähtänyt aikaa edellisestä postauksesta? Taisin lupailla syksyllä ihan oikeasti tsempata pitämään ihan oikeaa blogia (vihdoin), joka myös silloin tällöin päivittyy... Josko nyt keväällä sitten.

Taisin myös mainostaa kertovani tarinan liehuviittaisesta juhlijasta. Kerrotaanpas tämä tarina vihdoin. Asia menee pahasti vanhojen muisteluksi, sillä kaikki tämä tapahtui jo syys-lokakuussa.

Kaikki lähti liikkeelle siitä, että postiluukkuun ilmestyi kutsu juhlimaan rakkaan ystäväpariskunnan häitä. Juhla = hyvä tekosyy uuden mekon hankinalle. Olen jo aikaisemmin todennut että sovituskopit ja minä emme sovi yhteen (kiitos Ellos, että olet olemassa!), joten ompeleminen on toisinaan ihan hyvä vaihtoehto. Siltikin, vaikka räätälintaitoja ei minulle juuri ole siunaantunut. Minulla oli syksyllä, sittemmin jo laantunut, obsessio tulppaanimallisiin mekkoihin. Sellaiseen löytyi kaavat Modasta 6/08, joten ei mallin etsintään tarvinnut tuhrata liikaa aikaa. Kankaaksi hain Eurokaankaan halpaa feikkisilkkiä, josta löytyi kiva vadelmanpunainen väri.

Kaavat: Moda 6/08
Kangas: Eurokankaan tekokuitu

Modan kaavat on kivan simppeleitä, mutta ohjeiden selitysaste ei ole aina sunnuntaiompelijalle ihan riittävä. Ikuiseksi mysteeriksi minulle jäi kädenteiden pussiinompelu, vaikka siihen kyselin apuja keskustelupalstoja myöten. Jonkun kepulikonstin siihen keksin, mutta pieniä rakoja saumoihin jäi sinne tänne. Mekko valmistui silti nopeasti, joten siltä osin vaateongelmani oli ratkottu.

Juhlien jo lähestyessä tulin erehtyneeksi tuttavan luona järjestetyille vaatekutsuille. Sieltä poistuin leveä hymy kasvoillani ja uudet, vaalean violetit korkkarit kainalossa. Eikä ollut edes heräteostos kun on kerran juhlat tulossa! Mielessä kävi kyllä mahdollinen ongelma vadelmanpunaisen ja utuisen violetin yhteensovittamisesta. Mutta kuinka ollakaan, kerrankin 30 kilon lankavarastostani löytyi juuri sopivaa lankaa. Nimittäin vironvillaa, jossa juuri nämä kaksi sävyä liukuvat kauniisti toistensa lomaan. Eli huvin tekoon siis.

Huivin mallin päättäminen osoittautui asukonaisuuden työläimmäksi osuudeksi. Kolmiohuivi on tätimäinen, suorakaide tippuu olkapäiltä ja päätyisi lopulta uimaan boolimaljassa (?) ja boleron tai jakun tekeminen tuntui liian työläältä, ainakin liukuvärjätyllä langalla. Päädyin siksi pitkien mietintöjen myötä keeppiin. Koska Knittyn Aeolian-huivin pitsimalli on hivellyt silmiäni jo pidempään päätin soveltaa mallin siitä. Laskin sopivan määrän mallikertoja, jotta alareunankin pitsikuvio menisi tasan ja aloitin tekemällä muutaman ainaoikeinrivin jälkeen huivin ensimmäisestä pitsikuviosta pienillä puikoilla. Vaihdoin työn edetessä puikkoja paksummiksi, jotta keepille tulisi alhaalta levenevä malli.

Molemmissa kuvissa sama lankakerä...

Koska projekti oli sen verran soveltava, oli vähän vaikea arvioida huivin lopullista kokoa ennen pingotusta. Ennen pingotusta keeppi ylsi hädin tuskin olkapäiden peitoksi. Yllätys olikin melkoinen kun pingotuksen jälkeen mittaa olikin vyötärölle asti! Hetken jo mietin teenkö vielä loppulangoista uuden yrityksen (minähän en tekeleitäni pura). Mutta päätin kuitenkin tyytyä viittaani ja kyllähän se viilenevässä loppusyksyn säässä ihan hyvä valinta olikin.

Malli: Aolian Shawl, muunnettuna keepiksi
Lanka: Vironvillaa, oisko Aadea
Puikot: 2,5; 3; 3,5; 4 mm

Jeesusteippi pelastaa joulun. Ja uudenvuoden.

2009-12-03T11:41:00.028+02:00

Tuskailetko kamalien 80-luvulta suvussa kulkeneiden joulukoristeiden kanssa? Menikö lahjaksi suunnitelmasi huovutettu sankakassi totaalisen metsään? Tekisitkö joulusiivouksen heivaamalla nurkissa pöyrivät rojut verkkokellariin, mutta se täynnä parvekelusteita? Tuleeko äidiltä taas joululahjaksi kasa "tyylikkäitä" muovihelmiä tai "ihanat" sohvatyynyt?

Netti-outlett Yooxin uutiskirjeestä, jonka otsikko "Handmade" herätti heti käsityöihmisen kiinnostuksen, löytyy ratkaisu noihin ongelmiin. Samalla voit unohtaa lahjahuolet sekä stressin uudenvuoden kemujen juhla-asusta.

En varmaan olisi keksinyt että joulukoristeet voi surauttaa singerillä juhlaturkiksi. Sen alle voi pukea epämuotoisen sankakassin leikkamalle sen kahtia, vetämällä sangan päästä läpi ja kiinnittimällä selän taakse vaikka paalinarulla. Kivan nahkahenkisen vierailuasun saa teippaamalla vanhan bleiserin uusiksi jeesusteipillä.

Kuvat: Yoox.com

Ja ne kiireessa lahjaksi kyhätyt verkkosilmukkaponchot voi unohtaa samantien. Tyylikkäämpi lahjaidea kenelle hyvänsä daamille on helmistä (tai kuusenkoristenauhasta) kasattu keeppi. Kätevämpi kyhää helmistä vaikka kokonaisen takin. Myös sohvatyynyt tai rikki menneen puutarhatuolin pehmusteet voi ommella reunoista yhteen liiviksi ja taas on yksi lahjahuoli vähemmän. Todellinen himoshoppailija taasen voi ommella upean liivin hintalappujen muovikiinnikkeistä.

Kuvat: Yoox.com

Ja jos nimesi olisi Martin Margiela voisit noista luomuksista laskuttaa jopa tuhansia euroja joululomailurahaa! Nimittäin Maison Martin Margielan kokoelma 0 sisältää juuri edellä kuvatun kaltaisia asuja. Hintaa Yooxissa on esim. tuolla joulukoristeturkilla on vaivaiset 4 900 €. Koska en ole perillä muotisuunnittelijoista Muodin Huipulle-ohjelmaa enemmän, en lähde arvuuttelemaan onko näissä luomuksissa jotain oikeaa muotifriikkiä himottavaa. Olihan ne aikamoisia taideteoksia ainakin. Ja kyllä joukossa oli muutama meikäläisenkin silmään upea asu, kuten nahkaremmeistä koottu liivi tai ruseteista kasattu iltapuku.

Kuvat: Yoox.com

Kylppärin maalausprojekti on muuten edennyt pisteeseen, jossa työn etenemistahti on hidastunut ja touhutessa aiheutuneiden tuhojen lisääntyminen nopeutunut. Kun poistin seinistä maalia alkoi myös katon maali lohkeilla. Kun poistin katon maalia lähti mojovia paloja irti myös rappauksista... Oikeastaan tämä yksiöni kolmen neliön SPA-osasto alkaa näyttää enemmän siltä että siellä on riehuttu haulikon kanssa eikä maalikaapimen. Pohjatöitä saa siis vielä tehdä tovin ennen kuin pääsen pensselitädiksi. Projekti on häirinnyt muuta harrastustoimintaa siinä määrin että minulta on tänä jouluna turha odottaa itsetehtyjä joululahjoja. Enpä tiedä onko tekeleitäni nyt kukaan varsinaisesti odottanutkaan. Varsinkaan kun äskeisen ideamyrskyn jälkeen saattaisin kyhätä ne vessan katosta revitystä lateksista, maalarinteipistä, suihkuverhosta ja vanhasta hiihtomonosta.

Lateksia ja hikipisaroita

2009-11-16T16:08:00.014+02:00

Syy viimeaikojen blogihiljaisuuteen on lateksi. Ei, en ole estynyt kirjoittamastai hiostavissa latex-hepeneissä kekkuloimisen takia vaan olen ollut läheisessä kontaktissa kyseisen aineen kanssa vähemmän eksoottisissa, joskin höyryävän kuumissa merkeissä.

Alotin nimittäin pienen pintaremontin marsupaanipossulassa. Ensimmäisenä silmiin kävi vessan likaisenvaalea maali, johon päätin lätkiä uudet maalit päälle. Ihan niin helpolla tämä aloitteleva remonttireiska ei kuitenkaan päässyt. Huomasin nimittäin näyttäessäni seinälle maalipesuainetta ja mikrokuituliinaa että maali irtoilee kovin helposti seinästä. Konsultointi isän ja tikkurilan puhelinpalvelun kanssa paljasti karun totuuden. Seinään on sudittu lateksia ja jos haluaa uuden maalin tuossa pysyvän täytyy se nyhtää seinästä irti. Oh joy!

Ekologisena (ja nuukana) henkilönä hyökkäsin lateksin kimppuun äidiltä lainatulla höyrypesurilla (tv-shopissa siis myydään jotain oikeasti toimivaa ja hyödyllistä!!) ja parempien työvälineiden puuttuessa - juuresharjalla. Ilman haitallisia liuottimia! Mutta, kuten kuvasta näkyy hyvin irtoaa. Joskin maalia saa silti rapsutella irti ihan voimaa käyttäen. Nyt olen häärännyt huterilla tikkailla kolme iltaa seinän kimpussa ja tänään meinaan repiä viimeisetkin nurkat puhtaiksi. Sormeni syyhyäisivät jo päästä märkätilatasoitteen kimppuun...

Kun tästä urakasta on selvitty raportoin kyllä jotain ihan muuta esim. miten keepistä tuli liehuviitta.

Asemalla soitellaan ja svengaillaan

2009-09-28T18:30:00.010+03:00

Mutta täällä asemalla taitaisi tulla vilu ennen kuin seuraavaa juna saapuu. Kyseessä on Jokioisten museorautatien asema, josta tosiaan kesäsunnuntaisin pääsee huristelemaan höyryveturin kyydissä ihan Humppilaan asti. Kannattaa kokeilla, jos kesäaikaan tälle seudulle eksyy!

Nyt on junat tältä kesältä menneet ja minäkin totesin pidemmän odottelun turhaksi. Hyvin tuolla kyllä toistaikseksi tarkenee. Varsinkin kun päällä on paksu ja villainen neule.

Malli: Big Montana Tunic, Interweave Knits Fall 2009
Lanka: Novita Mambo, 650 g
Puikot: 6 mm (+5 mm kädenteihin, 7 mm kaulukseen)

Ihana, nopea ja helppo malli! Ja just passeli näihin syyssäihin kun kaipaa jo lämmintä, mutta pitkähihainen villapaita on liian paksu.

Siinähän se tuubi jo onkin

2009-09-14T20:04:00.009+03:00

Joskus kannattaa kuunnella miestä. Jopa vaateasiossa. Armas ukkelini nimittäin pongasi telkkarista neulotun mekon ja alkoi kysellä mikset tee tuollasta tuubia.Telkkarin mekko oli hiirenharmaa, joustinneuleinen ja edessä oli paksu palmikko. Ajastus oli minusta tosi hassu. Naureskelin että meikäläisen kokoisena pitkän mekon neulomiseen humahtaisi lammaslauman verran villoja ja enkä oikein muutenkaan näkisi itseäni kääriytyneenä paksuun ja muodottomaan neuleputkiloon.

Sattuipa kuitenkin käymään niin että työn alla olevan islantilaisneuleeni ohje unohtui vanhempieni luo ja oli pakko keksiä muuta tekemistä. Keväällä hankittu pinkki-violetti Isoveli Colori alkoi huudella vaatekaapin kätköistä, mutta to-do-listalla pyörivistä malleista mikään ei oikein istunut noin kirjavaan lankaan. Mies muistutti bongatusta neuleputkilosta ja ajatus iloisen värisestä neulemekosta alkoi houkutella minuakin. Mieleeni piirtyi kuva kapeasta mekosta leveällä poolokauluksella ja pienillä raglan-hihoilla.

Koska kyseessä oli yksinkertainen malli, en edes yrittänyt etsiä valmista ohjetta vaan kaivoin mittanauhan esiin ja aloin kutomaan sopivan kokoista putkea. Valitsin työhön 6mm puikot, joilla tiheydeksi tuli noin 13 s/10 cm. Ajattelin että löyhempi neule olisi laskeutuvampi ja kevyempi, vaikka lanka onkin paksua.

Mallineuleeksi halusin lempparini, pidennetyn helmineuleen ja eteen leveän ja littanan palmikon. Sopivaa palmikkomallia ei löytynyt nopealla Ravelry-haulla, joten kehittelin palmikonkin itse. Päätin jopa ottaa kuvioon mukaan nyppyjä, joiden kutominen ei ole tähän mennessä luonnistunut. Onneksi kirjastossa haahuillessa käteen osui neuleopas, jossa nyppyjen neulontaan annettiin ohjeet, jotka minäkin kykenin ymmärtämään.

Tein mekkoa ja sovittelin sitä tunnollisesti päälleni työn edetessä. Tätä helpotti vihdoin Lankamarista investoimani KnitPron vaihtopää-pyöröpuikkosetti (yhdyssanojen aatelia!). Vyötäröä varten kavensin muutaman silmukan ja jatkoin siitä kainaloihin asti ilman levennyksiä. Kaulusta varten tein vähän muotoilua etukappaleessa, mutta kaula-aukon olisi saanut tehdä vielä vähän isommaksi. No, menee se nyt noinkin. Kaksi viikkoa puikkojen suhinaa ja siinä se tuubi sitten jo olikin.

Lopputulokseen olen enemmän kuin tyytyväinen! Mekko vaikuttaa sopivan kokoiselta, vaikka löysä neule kyllä venui kasteltuna aika paljon. Toivotaan ettei käytössä lörpsähdä enempää. Tämä on kyllä lyhyistä hihoista huolimatta aika lämmin, varsinkin kun syyspäivät ovat viimeaikoina olleet vielä ihanan aurinkoisia. Legginsien kanssa tämä kyllä menee jo nyt. Luulen tosin että ihmisten ilmoille puen silti mieluusti alle ihan oikeat housut.

Malli: Oma

Lanka: Novita Isoveli 600 g
Puikot: 6 mm

Suunnitellessani tuota palmikkoa tein sivutuotteena itselleni ensimmäisen tiskirätin. Nimestään huolimatta rätillä ei tiskata vaan sillä pyyhitään pöytiä. Karhealla puuvillalla voi kyllä hinkata pinttyneitä tahroja myös astioista. Bluesille kiitos langasta, hyvin pyyhkii!

Malli: Oma
Puikot: 3,5 mm
Lanka: lahjoituksena saatu tuntematon puuvilla (?)

Mörvelö ja muita kesäotuksia

2009-08-08T13:40:00.024+03:00

Ihana, lämmin elokuu! Tänä vuonna kannatti pitää lomat vasta nyt. Kaksi viikkoa olen nyt kuluttanut uikkareita biitsillä ja kävellyt poluilla kesäisen metsän tuoksusta nauttien. Vauhdikkaammasta puolesta on pitänyt huolta loppukesän keikka-anti. Lomani alkoi Metallican ja Linkin Parkin merkeissä Porin visiitillä, viikko sitten teimme boat & road tripin U2:n keikalle Göteborgiin ja täytyihän sitä Madonnaakin käydä kuuntelemassa, tosin Lauttasaaren vastarannankiiskien ilmaiskonsertin muodossa.

Toukokuussa podin pahaa neulontainnon lopahdusta. Kesä on mennyt samoissa merkeissä tosin yhden jakun olen vaivoin saanut aikaan. Ja tästä tekeleestä en ole saanut uutta intoa ammennettua. Jakusta tuli kaikin puolin lannistuneelta näyttävä rytäle. Ajattelin että moinen rytky ei kaipaa julkista esittelyä, mutta päätin kuitenkin laittaa siitä kuvia tänne. Jos ei muuta niin varoittavana esimerkkinä. Kuvassakin onnistuin ilmaisemaan tuntemuksiani tätä jakkua kohtaan myös oivan happamalla ilmeellä.

Malli: Drops 111-7 (SA-048)
Lanka: Patons Washed Haze n. 450 g
Puikot: 3,5 mm pyöröt

Jakku on tehty Dropsin ohjeella ja lankana on maailman kulahtaneimman hiirenharmaa Patons Washed Haze. Lanka on kyllä ihanan pehmeää, mutta se on tökkinyt mulla pahasti koko projektin ajan. Lanka natisi puikoilla ja sen vääntely silmuikoiksi sai ranteet helliksi. Sileä neulepinta on armoton käsialan epätaisuuksille, joten pinnasta tuli varsin elävä (eli ihan karsea). Myös kauluksen silmukoiden poiminnan tyrein ja siihen jäi kummallisia möykkyjä. Ennen raglanien aloitusta tuntui jo siltä etten saa ikinä tätä valmiiksi, mutta ekalla lomaviikolla päätin taistella projektin päätökseen. Koitin piristää tylsänväristä neuletta vihreillä napeilla, mutta enpä tiedä sopivatko nekään tuohon mitenkään erityisen hyvin. Jakku on tylsän värinsä ja huonon käsialan lisäksi vielä vähän liian iso. Yleensä teen Dropsia L-tai XL-koosta (kun valmiit neuleet tuntuvat aina käytössä venyvän), mutta nyt valitsin jostain syystä kooksi XXL. Mittanauhankin kyllä omistan mutta kukas nyt sellaista jaksaa käyttää...

Ehkäpä jätän jakun toistaikseksi marinoitumaan vaatekaappiin ja odottelemaan raikkaita syyskelejä. Ehkäpä tuo harmaa värikin toimii paremmin kun ympärillä helottaa ruskan sävyt. Toivon niin.

Ja jottei tämän postauksen sävy jää täysin harmaaksi laitaan loppuun taas vähän kesäkuvia. Ensinnä kotikodin rannasta, jossa isäni onki kissoille tuoretta herkkua. Loput otukset ovat lenkkipolun värikkäissä kukissa viihtyviä villieläimiä.

Kittis eli Kitta-Orvokki tarkkailemassa kohon liikehdintää malttamattomana. Tahtoo fisua nyt ja heti!

Eetu on nyreissään kun kuvaaja häiritsee kalastuksen tarkkailua.

Parin ahvenan päälle maistuu huikka jokivettä. Vai mahtoikohan Kittis ihastella kuvaansa vedenpinnasta.

Ohdakeperhonen. Näitä oli niin paljon ja ne olivat niin kauniita että oli pakko pysähtyä kesken hikilenkin nappaamaan kuvia.

Niittykirvari. Tämä on kukkakärpänen, ei amppari. Siksi uskalsin mennä lähelle ottamaan kuvan.

Kivikkokimalainen. Nämäkään eivät kuulemma yleensä pistä.

On siis kesä!

2009-05-31T21:06:00.001+03:00

Viimeaikoina täällä ei ole puikkoja heiluteltu. Siksi blogirintamallakin on ollut hiljaista.
Vaikka neulominen ei ole nyt napannut niin jotain on tullut käsillä tehtyä. Innostuin nimittäin pitkästä aikaa ompelemaan. Sysäyksen ompeluun antoi lähestyvät synttärikekkerini, jonne en millään löytänyt mieleistä kolttua. Kun kymmenen ostosreissun jälkeen kyllästyin sovittelemaan ylihintaisia makkarankuoria, kaivoin Moda-lehdet esiin ja aloin työstää mekkoa nurkkiin jo ajat sitten hamstratusta satiinista (kyllä hamstraan myös kankaita!). Ja tulos oli suorastaan yllättävän onnistunut. Varsinkin kun ottaa huomioon sen että kaksi vuotta sitten onnistuin kansalaisopiston kurssilla saamaan koko vuoden aikana aikaiseksi vain perushousut ja liivin, ja nekin ovat edelleen keskeneräisinä roikkumassa paria saumaa vailla.

Malli: nro 2, Moda 2/2009
Kangas: Jostain joskus ostettua polyesterisatiinia, vuori oksettavan lötköä asetaattia. Vyötäisille heitin joustavaa paljettinauhaa, jonka jämistä väsäsin myös rannekkeita.

Hurahdin ompeluun niin kovin, että innoissani ompelin samalla juhlavermeet myös miehekkeelle. Näinpä saatiin juhliin vierailulle itse Elvis!

Elvispuku syntyi halvasta loimusametista oloasun kaavoilla. Ompelin puvun haalariksi, laitoin vyörölle kumpparin ja eteen vetskarin. Koristeet lameekankaasta päälle ommellen. Puku on kuulemma mukava päällä. Loimusametin ompeleminen sen sijaan oli ihan kaikkea paitsi mukavaa. Kangas meni leikkaamisen jälkeen rullalle, krahnasi paininjalan alla ja pölisi aivan kamalasti.

Mekon kanssa yläkuvassa kuvassa näkyy myös lahjaksi saamani ihana ja hauska neuleopus Neulo tähtiä. Vielä en ole ehtinyt kuin selailla sen läpi mutta aivan varmasti sieltä tulee jotain tehtyä, kunhan vain saan neuleinspikseni takaisin. Sain kyllä muitakin mahtavia lahjoja, joista suuret kiitokset kaikille! Ihanat ystäväni muistivat minua mm. koruilla ja kuoharilla, joille molemmille löytyy kyllä käyttöä. Isoin yllätys oli kaveriporukalta saatu uusi, upea, pieni ja punainen digikamera. Vanha kamerani saikin parikuukautta sitten näyttöönsä pahat naarmut roikuttuaan, erinäisten sattumusten summautuessa, päivän pyörätuolin jarrunupissa Universal Studioilla Los Angelesissa.

Tuosta LA-tripistäkin olisi kuvamateriaalia vaikka kuinka paljon, mutta koska olen jo kyllästyttänyt lähipiirini tuntikausien valokuvasessareilla en nyt laita niitä blogiin ainakaan tällä kertaa. Sen sijaan palanen Suomen suvea ikuistettuna uudella kamulla. Olkaapa hyvä!

Lumitunnelmia

2009-03-19T18:39:00.000+02:00

Monet tuntuvat haikailevan jo kevään lämpöä. Minusta pakkaset voisivat jatkua vielä ja lumet pysyä massa. Viime viikolla kävin täydentämässä lumikiintiötäni Itävallan St. Antonissa. Upea paikka vaikka saimmekin lumisemman reissun kuin ikinä uskoimmekaan. Viitenä päivänä kuudesta pyrytti lunta ihan kunnolla. Lumivarma paikka, todentotta.

Minä en kevättä vielä odottele siksikään että kaappini on pullollaan paksuja neuleita joita ei huvittaisi vielä pakata kesäsäilöön. Toisaalta onhan mulla keväisiäkin neulomuksia. Kuten tämä uusin tuotos. Lämmintä mohairia, mutta lyhyet hihat ja avoin kaulus eivät kovimpiin pakkasiin käy. Takki on viime syksyn Modasta. Tehty ihan vain siksi että mulla sattui olemaan Kitten Mohairia jemmassa. Pirullisen riittoisaa lankaa, tähän ei saanut hukattua edes viittä kerää.

Malli: Moda 5/2008 tai Sandnes Mix 0803 Dame
Lanka: Sandness Kitten Mohair n. 220 g
Puikot: 4mm bambupyöröt

Malli oli tosi helppo. Tietty kaarrokkeen kavennukset tasaisin välein tuottivat päävaivaa, sillä vaikka kavennusvälit oli annettu ohjeessa en silti onnistunut laskemaan kavennuksia oikein. Ja napit meni miesten puolelle (prkl) vaikka kovin yritin jälleen erottaa vasenta ja oikeaa. Tykkään kyllä lopputuloksesta. Kivan kevyt ja sopii hyvin vaatekaappiini. Siis sopii yhteen muihin vaatteisiini, vaikka eipä tämä paljoa tilaakaan vie. Seuraavaksi pitää kyllä tehdä jotain jossa on napit alas asti. Näitä ylhäältä napitettavia pötsinkorostustakkeja on jo kertynyt tällä erää tarpeeksi.

Yöelämää ja asiakaspalautteita

2009-03-01T13:04:00.000+02:00

Ensimmäinen valmistuminen To-do listaltani on vihdoin tässä! Saanen esitellä oman versioni tästä vähän vaikeasti luokiteltavasta vaatekappaleesta.

Ravelryssa on tosi monta ohjetta, joissa on inspiraationa sama Eva Longorian päällä nähty takki. Vai olisikohan liivi oikea termi? Valitsin pohjaksi Katarzynan Longoria's Somethingin, mutta koska siinä kokona oli 40 laskin oman silmukkämäärän. En myöskään halunnut pelkästään kaulasta kiinnitettävää härpäkettä, joten lisäsin etukappaleiden reunaan ainaoikein-listat, joiden yläpäähän tein napinlävet. Mallineuleeksikin valitsin pidennetyn helmineuleen (mun lempparitekstuuri!) ja palmikkokuvion tein vähemmillä välikierroksilla. Tein lisäksi helmaan kavennuksia lisäämään malliin A-linjaa. Raglanit tein näppituntumalla, joten lopulta ohje toimi enää innostajana.

Kuvamateriaalin hankkimiseen taas meni aikaa sillä valmiina tämäkin tekele on ollut jo tovin. Päivänvaloon ulkosalle (edes parveketta pidemmälle) en ehtinyt kuin vasta äsken ja poseeraamaan piti lähteä ihan Poriin asti. Kiitokset yökuvista Katille ja kameralleen!

Malli: Longoria's Something, rankoilla muutoksilla
Lanka: Novita Aino, reilu 500 g
Puikot: 4 mm pyöröbambut

Tän mallin juttu on hauskan poolokauluksen lisäksi näyttävät palmikot. Tosi yksinkertainen tekniikka, mutta upea tulos. Olisi vain pitänyt tehdä ne ohjeen mukaiset määrät välikerroksia. Olisi tullut vielä muhkeampi jälki.

Takkiin hupeni nurkissa pyörinyt satsi petroolinsinistä Ainoa. Olen säästellyt tätä, jo lopetustuomion Novitalta saanutta lankaa johonkin kivaan ja tämä malli vaikutti juuri sellaiselta. Olen surkutellut että tätä lankaa ei enää valmisteta, mutta tämä projekti valaisi minulle syitä miksi lanka kenties on lopetettu.

Takki nimittäin rähjähti kun kastelin sen pingotusta varten. Pinnasta alkoi puskea pitkiä karvanpäitä ja takki oli kauttaaltaan nöyhtäinen. Nyt kun takki on ollut päällä nöyhtä on kietoutunut kunnon nypyiksi.

Homma risoi sen verran että päätin raapustaa Novitalle palautetta asiasta. Sehän on suorastaan jokaisen valveutuneen kuluttajan velvollisuus kohdatessaan epäkelpoja tuotteita (kröh). Ja oikein ystävällisin vastauksen heiltä kyselyyni sain. Ja kolahtipa postiluukkuuni muutama kerä lankaa hyvityksenä, se jos mikä saa unohtamaan moiset vastoinkäymiset.

Lanka palaa - vai palaako?

2009-02-25T21:27:00.000+02:00

Minun ei ilmeisesti lapsena annettu leikkiä tarpeeksi tulitikuilla, koska edelleenkin minussa kytee into sytytellä asiota. Nyt innon roihautti Novitan Neulomossa käyty keskustelu siitä sopiiko Novitan Samos (akryyli-puuvilla) patalappuun. Minun nerokas ajatuksenihan oli että asian tutkii helposti sytyttämällä langan palamaan ja tarkkailemalla reaktiota. No, eihän se ihan niin helppoa ollutkaan. Kun nyt kuitenkin savustin kämppäni ja nokesin tiskipöytäni niin kerrotaanpa testini tulokset.

Johdanto

Virkkaajan käsikirjassa on suomennuksen yhteydessä muutettu patalappuun käytettävä puuvillalanka puuvilla-akryylisekoitteeseen. Koska tunnetusti tekokuitu syttyy puuvilla helpommin on syytä epäillä ettei akryyli sovi patalappuun. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli testata palaako puuvillasekoitelanka paremmin kuin puuvillalanka. Tutkimusta laajennettiin myös villalankojen ja villasekoitteiden palamisen tutkimiseen.

Materiaalit ja menetelmät

Novita Samos (50 % puuvilla, 50 % polyakryyli)
Novita Tennessee (100 % puuvilla)
Novita Mambo (30 % villa, 30 % akryyli)
Novita Wool (100 %villa)
Novita Aino (100 % villa)
Novita 7-veljestä (75 % villa, 25 % polyamidi)
Gjestal Janne ( 85 % villa, 15 % polyamidi)

Haarukka (halpa, kulunut)

Sytkäri (Neste Matkakeidas Iitti)

Noin 10 cm pala lankaa asetettiin haarukkaan tiskialtaan yläpuolella ja sytettiin sytkärillä palamaan. Mikäli lanka ei syttynyt palamaan kuin hetkeksi sytytys toistettiin kaksi kertaa.

Tulokset

Novita Samos: Syttyi heti, paloi melko isolla liekillä loppuun. Jäljelle jäi hiiltynyttä kuitua, mutta kuumaa muovikuitua ei valunut langasta (Kuva 1)
Novita Tennessee: Syttyi ensimmäisellä sytytyksellä vain hetkeksi. Toisella sytytyksellä paloi pienellä liekillä haarukkaan asti, mutta loppu jäi palamatta. Jäljelle jäi hitu harmaata tuhkaa ja palamaton lanka.
Novita Mambo: Syttyi ensin mutta sammui pian. Toisella sytytyksellä paloi kohtalaisella liekillä haarukkaan asti. Palaneesta osasta jäi jäljelle musta rapsakka klöntti.
Novita Wool (100 %villa): Syttyi kaikilla sytytyskerroilla vain hetkeksi, paloi lyhyen aikaa pienellä liekillä. Hiiltyi. Haisee pahalle, ikkunat avattava.
Novita Aino: Syttyi ensin hetkeksi. Toisella sytytyksellä iso liekki, joka palaa haarukkaan asti. Jäljelle jää mustaa pahanhajuista tuhkaa.
Novita 7-veljestä (75 % villa, 25 % polyamidi): Syttyi ensin vain hetkeksi. Toisella sytyksellä iso liekki ja langasta alkaa tippua sulavaa materiaalia. Tippuva osa on kuitenkin melko tuhkaista eikä polta kun siihen hetken päästä koskee.
Gjestal Janne ( 85 % villa, 15 % polyamidi): Käyttäytyi kuin Wool.

Kuva 1. Langat polttamisen jälkeen.

Ylärivi: 7v (kanerva), Janne (turkoosi), Mambo (ruskea), Aino (petrooli), Wool (vpun).
Alarivi: Samos (oli harmaanvihreää), Tennessee (pinkki ja ruskea)

Tulosten tulkinta

Pienellä liekillä paloivat Samos, Tennessee, Wool ja Janne. Näistä herkimmin syttyi Samos. Sekoitelangat paloivat isomalla liekillä kuin puhtaat puuvillat tai villat, poikkeuksena Aino. Ainon tehokas palaminen johtunee sen löyhäkieteisyydestä. Nopeasti paloivat Samos, 7v ja Aino. 7v oli ainoa, josta tippui sulanutta materiaalia poltettaessa. Tämän testin perusteella Samos on turvallisempaa kuin 7v, mutta herkemmin syttyvää kuin villa tai puuvilla. Samos ei ehkä pääse syttymään tai sulamaan jos sillä nostellaan kuumia astiota. Turvallisin valinta on täysluonnonkuitu, joka palaa hiiltymällä avotulta kohdatessaan mutta ei todennäköisesti roihahda niin helposti.

Tuloksien tulkinnassa on huomiotava se että valmis patalappu on yksittäistä langanpätkää tiiviimpi, jolloin se todennäköisesti syttyy heikommin. Patalapun turvallisuuten vaikuttavat myös monet muut tekijät, joita ei testattu tässä tutkimuksessa.

Kiitokset

Suuret kiitokset innokkaasti keskusteleville Neulomolaisille, joita ilman tämäkään kysymys ei olisi alkanut askaruttaa mieltäni. Erityiskiitokset Petralle ja Elisalle sytkärin sponssaamisesta (miettikää toki seuraavalla kerralla mitä mulle uskaltaa antaa tuliaisiksi).

The day that never comes

2009-02-05T20:09:00.000+02:00

Sitä päivää odotellessa, että saan kuvattua kunnon kuvat upealla Dropsin mallilla tehdystä jakustani, on pakko postata tyhmiä räpsäyksiä pimeistä sisätiloista. Ei vaan malta enää.

Otsikko (joka sinänsä ei liity projektiin mitenkään) johtuu siitä että tuntemukseni mallia kohtaan ovat kehittyneet suunnilleen samalla kaavalla tuota Metallican biisiä ja tätä mallia kohtaan. Kun biisi soi ekoja kertoja radiossa se oli minusta kauhea. Kummallisia osia, jotka eivät mielestäni istuneet kokonaisuudeksi millään. Inhosin myös tätä mallia kun se jo aikoja sitten Garnstudion sivuille ilmestyi. Kummallinen laatikko ja tuo kauluskin, eihän tuo näytä miltään. Nyt väännän radiota kovemmalle ja karjun mukana kun Rockilta pärähtää uutta Metallicaa soimaan. Kummasti huomasin myös Ravelryssä hengailevani tämän mallin projektien parissa. Ja tajusin että minunhan on saatava tämä takki.

Takki halusi langoikseen vuosi sitten alesta hamstratun suklaisen Mambon. Noudatin jälleen kerran mallia orjallisesti. Raglanhihat olisi kyllä oleet kiva poikkeama, niitä monet olivat malliin soveltaneet, mutta en jaksanut miettiä moisia. Tämä kostautui siinä vaiheessa kun hihojen ompelu tuli ajankohtaiseksi. Ompelu on muutenkin inhaa, mutta paksulla langalla hihojen istuttelu siististi on minulle täydellinen mahdottomuus. Muhkura siellä pingottuma täällä - Eli seuraava projekti on raglan. Sen verran uskalsin mallin kanssa soveltaa että tein kainaloihin asti pyörönä ja hihat myös pyörönä Magic Loop-tekniikalla, jota kokeilin nyt ekaa kertaa. Magic Loop on muuten tosi näpsäkkä korvike sukkapuikoille, ehkä meitsikin vielä innostuu kutomaan sukkia.

Viostaan huolimatta tämä on mahtava vaate. Tyylikkään yksinkertainen ja pehmeän lämpöinen. Love is a four letter word.

Malli: A-linjainen DROPS takki jossa 3/4 -pitkät tai pitkät hihat
Garnstudio
Lanka: Novita Mambo 700 g plus muutama metri kahdeksatta kerää
Puikot: 5,5 mm pyörö

Jämiksistä syntyi vielä Robin's egg blue hat. Ekassa kuvassa olen kyllä tärähtäneen näköinen mutta se johtuu siitä että selkäni takana on telkussa Ismo!

Malli: Robin's egg blue hat
Lanka: Novita Mambo, n. 90 g ja pätkä Floricaa
Puikot: 4,5 mm sukkikset ja 5,5 mm pyörö

Ja vielä loppuun jotain sinistä, joka on hypännyt puikoilta pois. Mutta se onkin sitten ihan toinen postaus se. Nyt Tehiksen, mallilehtien ja ravelryn kimppuun. To-do-listini Canto-liivi kaipaa mallia.

To-do-list alkuvuodeksi

2009-01-07T17:36:00.000+02:00

Tarttis tehrä...

1. Jakkunen päälle heitettäväksi. Lyhyet hihat, korkea kaulus. Ehkäpa Longorias Something Aino-langasta. Tämän aloitan heti.
2. Muhkuinen liivi. Langaksi violetti Canto, joka on sellaista möllykkäistä villalankaa. Malli vielä mietinnässä.
3. Oranssi baskeri Floricasta. Kauniiita malleja vaan on ihan liikaa. Päätöksiä, päätöksiä...
4. Lush and Lacy cardigan. Tai purkaa tekemäni (liian pieni) takakappale ja aloittaa alusta. Blaaah.
5. Pari vuotta sitten tehdyn puuvillaboleron kaulus uusiksi. Mulla ei ollut silloin sopivan kokoista pyöröä ja kaulus jäi kamalan lötköksi. Taisin siinä tehdä jonkun virheenkin ja koko bolero on jäänyt sen takia käyttämättä. Näitä korjausprojekteja ei sit viittis millään aloittaa.
6. Pitkään haaveiltu islantilaisneule vanhasta Novita Natura -langasta.

Joulunjälkeistä elämää

2008-12-29T19:35:00.000+02:00

Edellisestä postauksestani on ihan törkeästi aikaa. Joulua odotellessa päivät tuntuivat menneen siivillä. Toisin kuin kersana kun koulun joulujuhlan ja aattoillan välinen aikakin tuntui ikuisuudelta.

Nyt kun paketit ja kortit on jaettu voin laittaa koosteen joulua edeltävästä käsityöelämästäni. Edellisen postaukseni lumitähdet saivat erikeepperiä kylkeen ja päätyivät postikorteissa maailmalle. Tehtailin kortteja melkein kolmisenkymmentä: Kymmenkunta lähetin itse, toinen mokoman meni parille työkaverille ja vielä kummenkunta (harjoituskappaletta) jäi pyörimään nurkkiin.

Ja paketteihinkin käärein vähän omia tekeleitä. Väsäilin noita pikatossuja muutamat. Lankoina käytin lankakaapin jämäkeriä mm. kolminkertaista Nallea (kahta väriä yhdessä) ja kaksinkertaista 7-veikkaa. Ihanan pörröisiä tossuja syntyi yhdistämällä ja mohairia (Chic ja Kid) samanväriseen Seiskaan. Näiden väsäily jäi niin viimetippaan että kietaisin tossut samantien paperiin ja valokuvien otto unohtui melkein kaikista, joten - Sorry, no pictures!

Mutta sen sijaan kuvamateriaalia löytyy kaverin pienelle tytölle menneestä huovutetusta repusta. Koska pesukonehuovutusta ei ole pahemmin tullut harrastettua ja reppujen tekoakaan ei ole ennen tullut kokeiltua oli projekti jo alusta alkaen hyvin kokeellinen.

Työ alkoi mittojen ja silmukoiden laskemisella. Sitten otin puikot ja Huopasta ja aloin kutoa villasäkkiä. Alkuvaiheesta löytyy kuva vanhasta postauksesta. Läpän muotoilin kaventelemalla sieltä täältä silmämääräisesti. Kun reppuosa oli valmis kiinnitin sisäpuolen täyteen muovipusseja ja heitin hökötyksen koneeseen. Liian huopumisen pelossa valitsin vain pikaohjelman.

Kuvat: Ennen pesua, pesun jälkeen ja käsinhuovutuksen jälkeen

Puolen tunnin pesun jälkeen ryntäsin jännittäen pesutupaan katsomaan huovutustulosta - joka ei ollut kovin kaksinen: Säkistä oli tullut inan verran tönkömpi, mutta huopuminen oli heikkoa. Päätin pelata varman päälle ja huovuttaa reppuun muotoa nyrkeillä ja Omo Colorilla uuden konepesun sijaan. Noin tunnin innokkaan myllytyksen jälkeen reppu oli huopunut jo noin puoleen alkuperäisestä koosta ja vaikka sain sitä vielä vähän venyteltyä jäi se vähän pienemmäksi kuin olin ajatellut.

Repun hihnat tein seiskaveikasta joustinneuleella. Halusin että hihnoja voi irrottaa ja säätää joten niitä varten repun yläosassa on reiät ja alaosassa lenksut, joihin hihnan saa kiinni. Aikamoinen viritys hihnoista tuli, mutta toivottavasti niitä pystyy käyttämään.

Viime silaukseksi virkkasin läppään koristeeksi Hello Kitty-maisen kissanpään TeSan ohjetta mukaellen. Ei siitä nyt ihan Kitty tullut, mutta kyllä sen kai kisuksi tunnistaa. Tässä vielä kuvat valmiista repusta.

Malli: Oma
Lanka: Novita Huopanen ja Seitsemän veljestä

Lankalunta

2008-11-11T21:10:00.000+02:00

Ulkona sataa ja myrskyää. Lumesta ei ole etelässä tietoa, joten lumihiutaleetkin pitää väsätä itse. Ylärivissä hitusen huovutettuja lumitähtösiä, lankana tuntematon virolainen ohut villa. Alarivissä Floricasta tehdyt prototyypit. Yleensä joulunypertelyt tulevat mieleeni siinä jossain 2.-3. adventin jälkeen ja päätän että ensi vuonna sitten. Nyt kun olen jo aloittanut, voi olla että saan jopa jotain aikaiseksi jouluun mennessä.

Pääsipä muuten lankavarastoni viikonloppuna vajoamaan 25 kilon tuntumaan. Vaikka tuntuu ettei juuri mitään valmistunutta kerry, niin johonkin niitä lankoja on uponnut. Juuri valmiiksi saamaani torkkupeittoon humahti reilut puoli kiloa ja olen aika hyvin onnistunut välttämään turhaa hamstrailua.

Mutta jotta blogistani ei katoaisi punainen lanka liian nopeasti (eli massiivisen lankavaraston muokkaaminen neuleiksi) piti käydä vähän vaihteeksi shoppailemassa. Sunnuntaina poikkesin ELMA-messuilla, siellä kädentaito osastolla kierrellessä mukaan jäi yhteensä 1,75 kiloa lankaa ja vähän joulutarpeita. Oli muuten kivat messut: Lankaa, söpöjä elukoita ja herkkuja. Ihan meitsin juttu siis!

OHJE Tunnin tohveleihin / PATTERN for One Hour Slippers

2008-11-11T09:09:00.000+02:00

Epämääräinen selostus yksinkertaisten tossujen tekemiseen / Some kind of a desciption how to make these easy slippers.

Valitaan paksu lanka (tai käytetään moninkertaista lankaa), mallitossujen lanka on Novita Jumbo Soft, tiheys on 7 s / 10 cm. Valitse sellaiset puikot että neuloksesta tulee napakkaa (saa olla hyvinkin jäykkää).

Mittaa jalkaterän ympärys ja pituus.

Työhön tarvittavan silmukkamäärä lasketaan jalan ympärysmitan mukaan. Mallina 39-40 kokoinen tossu, jossa on 18 s. Ensin tehdään aina-oikeaa tasona, kunnes kappaleen pituus on enintään 2/3 jalkaterän pituudesta. Venytä kappaletta mitatessa, jottei tossuista tule liian suuret. Jaa silmukat sukkapuikoille ja jatka työtä pyörönä. Muutaman kierroksen jälkeen (kun kappaleen pituus yltää noin pikkuvapaan peitoksi) aloitetaan kavennukset (mallitossuissa ne tehtiin kaventamalla tasaisin välein 4 s / kerros, kavennuskerrosten väliin tehtiin alussa välikerros). Vinkkejä kavennukseen ohjeen lopussa.

Vedä lanka viimeisten silmukoiden läpi. Ompele sauma kantapäässä. Viimeistele asettamalla kiva rusetti tossun päälle.

4.1.09 Lisättyjä huomioita ohjeeseen

Huomasin googlailemalla (utelias, tunnustan) että Ihan Itsessä oli kyselty ohjeesta. Laitanpa tähän vähän keskustellussa pyydettyjä selvennyksiä. Ohje on tarkoitettu sellaiseksi että sen voi soveltaa eri tiheyksille langoille ja omaan jalkaan sopivaksi, siksi en alunperin kirjoittanut siihen esim. kärkikavennusta kovin tarkkaan.

Tässä muutama paksulle langalle sopiva tapa kärkeen:

Sädekavennus: Kavennetaan jokaisen puikon alussa yksi silmukka (eli kavennetaan tasaisin välein 4 x 1 s). Tehdään yksi välikerros ja toistetaan kavennus. Viimeiset kavennuskerrokset tehdään ilman välikerrosta, jotta kärjestä ei tule liian terävä.

Tai: Neulotaan 1. ja 3. puikon lopussa 2 oikein yhteen ja 2. ja 4. puikon alussa kavennetaan 1 s ylivetokavennuksella (4 s per kerros vähentyy) . Kavennettujen silmukoiden väliin voi jättää 1-2 silmukkaa. Ensin kavennuskerrosten väliin tehdään tehdään kerros ilman kavennuksia, viimeiset kavennukset ilman välikerroksia. Tätä tapaa olen käyttänyt siniharmaissa tossuissa (valitan huonoa kuvaa).

Ja tossujen mitoituksesta:

Tossut venyvät käytössä jonkin verran, joten ne kannattaa tehdä napakan kokoiseksi. Ainaoikein palaa kannattaa venyttää reilusti ennen mittaamista. Ainaoikein palan voi myös tehdä lyhemmäksi ja kärkiosan pidemmäksi, jos tuntuu että kärkiosa on ohjeessa liian lyhyt. Silloin tossut pysyvät paremmin jalassa.

Here’s some kind of a desciption how to make these easy slippers.

Use super bulky yarn (or use multifold yarn). Yarn in my silppers is Novita Jumbo Soft, gauge is 7 sts / 10 cm. Choose needles that give a tight gauge.

Measure your foot's circumference and length.

The amount of sts is counted from the circumference. My slippers are size 39-40 and I had 18 sts. First work garter stitch (knitting back and forth) until the piece is as long as ~2/3 of you foot's length. Join to knit in the round (divide the sts to double pointed needles). After working few rows shape gusset (I did it degreasing four sts / row, and working 1-0 rows between degrease rows).

Sew the seam in the heel-end and finish with a nice bow.

Tunnin tohvelit

2008-11-03T13:26:00.000+02:00

Viikonloppu sotki taas unirytmin, eikä vielä yhdentoista aikaan eilen illalla väsyttänyt yhtään. Aloitinpa siis tekemään tohveleita, jotka valmistuivat kuvauskuntoon muutaman minuuttia maanantain puolella. Olen saanut beigen Jumbo Soft - langan kaupanpäälisinä jotain lanka-aarteita ostellessani. Olin kyllä jo aikeissa laittaa kerän eteenpäin kun en keksinyt mitään järkevää käyttöä yksinäiselle kerälle lankaa, jonka tiheys on 7 s / 10 cm. Mutta tohveleihinhan tuo lanka oli aivan passelia. Lämmintä, vähän karkeaa ja lujaa. Ja koska olen tällainen söpöstelijä, kietaisin tohveleihin vielä satiininauhasta rusetit päälle.

Ja sittenpä se unikin tuli uudet töppöset jalassa.

Ohje: Omasta päästä, idea Novitan Talvi 2008 lehdestä
Lanka: Novita Jumbo Soft, 100 g
Puikot: 8 mm sukkikset

Kieltäytymisharjoituksia Karnaluksissa

2008-10-29T20:35:00.000+02:00

Halli täynnä lankaa - halpaa lankaa. Alpakkaa, kashmiria, villaa. Ohutta, paksua, kiiltävää, pörröistä. Ruskeaa, vihreää, oranssia, possunpunaista. Ja Marsuli silmät pyöreinä ihmettelemässä lankoja tursuilevia laatikoita käpälässä tukku krooneja.

Tulipa siis vihdoin käytyä tuolla lankaturistin luvatussa paikassa, Tallinnan Karnaluks-tukussa. Ja olihan siellä kaikkea mahdollista muutakin käsitöissä tarvittavaa: Yksi huone oli täynnä ompelulankoja, naruja, kuminauhoja ja kirjontamatskua. Toisessa miljoona erilaista nappia ja hakasta, nauhaa, helmiä, koruja, puikkoja sekä kaikkea mahdollista kassikahvoista puikkopidikkeisiin. Ja kolmannessa oli niitä lankoja. Laadukkaita lankoja, joista kotomaan lankaliikkeissä saisi pulittaa tuplahinnan.

Olin lukenut blogeista ja Novitan Neulomosta Tallinnan ihmeistä, joten odotukset olivat kovat. Selostin jo illalla intoa puhkuen työkavereilleni Baltic Princessin humppabaarissa tulevasta löytöretkestäni. Onneksi älysin vaihtaa tuopin ennen pitkää vesipulloon, joten olin aamulla ensimmäisten joukossa odottelemassa laivan porttien avaamista.

Olin siinä uskossa että tuonne olisi vaikea löytää, mutta katuosoitteen ja google.mapsista printatun kartan kanssa paikka löytyi helposti. Satamasta tuli kävelymatkaa ehkä parisen kilsaa. Liiketalon ovessa oli kyllä vain pieni Karnaluks-paperilappu, jonka olisi voinut helposti missata. Yläkerrassa odotti lukittu ovi (siinäkin lapulla teksti Karnaluks), mutta kun sitä pari kertaa nykäisi niin se aukeni. Paikka ei ollut mikään kodikas pikkubutiikki vaan valtaisa halli täynnä tavaraa. Siististi siellä kaikki oli, tosin hintoja oli joistain tavaroista vähän vaikea löytää.

Kävelin ensin hallin läpi silmäillen tarjontaa. Pysyin ihan rauhallisena, ilman pienintäkään ostohysteriaa. Hiplailin ihan pikkuisen yhtä kashmir-silkki-villaa (3 € kerä), mutta jätin sen sivuun ja siirryin suunnitelmallisesti nappihyllyille. Siellä valikoin antaumuksella ihania puunappeja ja kauniita metallihakasia. Lisäksi nappasin muutamia metallirenksuja sekä sukkapuikkopidikkeet. Kassalle jonotellessa mietin, ettenkö varmasti tarvitsisi vähän alpakkaa tai silkki-villaa, mutta onneksi vuoro tuli ennen kuin itsehillintä petti.

Olin sen verran tyytyväinen ostoksiini että en jaksanut enää lähteä muihin käsityöliikkeisiin. Kauniisti värjätyt vironvillatkin saivat nyt jäädä odottamaan seuraavaa reissua. Satamaa kohti kävellessä piti kuitenkin olla sen verran suomituristi että poikkesin vielä apteekkiin ja Livikon myymälään. Suositan kyllä muille (mukavuudenhaluisille) matkaajille, että mikäli haluaa parasta katetta Viron reissulleen kannattaa ennemmin ostaa lankoja ja nappeja kuin viinaksia, jotka painavat kassissa ja kolisevat ikävästi.

Kutimen alle lämmittelemään

2008-10-22T22:29:00.000+03:00

Minulla on kaksi työtä yhtä aikaa puikoilla! Yleensä en saa aloitettua uutta työtä ennen kuin olen saanut edellisen valmiiksi. Ihmettelen ja vähän kadehdinkin muiden laajoja UFO- ja WIP-listoja.

Olen jo pidempään suunnitellut torkkupeiton tekemistä. Lenkkimohairitkin on olleet hankittuna projektia jo pitkään. Kylmyys hätisti minut vihdoin hommiin. Tykkään löhötä sohvalla, mutta ilman vilttiä siinä tulee vilu. En käsitä miten joillain ihmisillä ei ole sohvalla vilttiä! Minä voisin ottaa useammankin.

Isoilla, 8mm (kai - puikkomittari on hukkateillä) puikoilla syntyy neuletta hirmuista vauhtia. Kuvittelin että olisi turhauttavan tylsää kutoa tuollaista ainaoikein levyä, mutta tämähän on suorastaan addiktoivaa (pari kerrosta vielä... ). Lenkkimohairin rinnalla juoksee Florica, sillä halusin viltistä lämpimämmän ja pehmeämmän kuin pelkästä mohairista. Tosi kuohkealta tämä kyllä tuntuu. Aion kyllä valmiina vielä vähän pingotella tätä, jotta tähän tulisi vähän enemmän kokoa.

Tuo vaaleanpunainen mytty on tämän illan aikaasaannos. Siitä tulee jotain huovutettua. Koska olen niin vähän huovutellut kerron vasta pesukonekäsittelyn jälkeen mitä mytystä tulee.

Töttöröö - Arvonnan voittaja on...

2008-10-10T09:15:00.000+03:00

Diina! - Otan sinuun yhteyttä piakkoin.

Arvonta suoritettiin äärimmäisen tiukkapipoisen (itse on sekin pipo kudottu...) valvojan/onnettaren suosiollisella avustuksella perinteisellä nimilappusysteemillä.

Kiitokset myös muille reissuani ja töitäni kommentoineille! Lämmittää mieltä huomata että tänne aina joku eksyy.

Ja ihan oikeaa arvausta ei löytynyt, mutta lähelle toki mentiin. Olin elokuun lopussa piipahtamassa Torinossa, Pohjois-Italiassa. Muissa Italian kaupungeissa en ole käynyt, mutta Torino oli minulle todella positiivinen yllätys. Sopivan pieni tällaiselle maalaistytölle, mutta niin suuri että ihmeteltävää riitti joka päivaksi. Tässä vielä reissuni vihoviimenen kuva ennen kuin säntäsin taksilla kentälle. Palazzo Madaman tornista, vasemmalla näkyy Mole Antonellianan torni, Torinon tuntomerkki.

Uutta ilmettä ja ihmettelyä

2008-09-29T10:14:00.000+03:00

Kokeillaanpas taas uutta, vähän pelkistetympää tyyliä. Aikaisempi pinkki valmistausta oli oikein herkullisen värinen, mutta kun siihen tökkää vielä värikkäitä kuvia täytyisi blogiin lisätä migreenivaroitus (löytyisköhän sellanen tuolta valmiina?). En kyllä vieläkään saanut väritystä mieleisekseni. Bloggerin tarjoama väripaletti on minusta jokseenikin rajoittunut. Tai sitten en vaan osaa valita ruskean, harmaan, oranssin, aniliinin ja violetin välitä. Ne o kaikki nii kauniita värejä!

Muistakaapa muuten tuo arvauskisa. Toistaiseksi vastauksia on niin vähän että voittotodennäköisyys on huikea. Lankaylläristä sen verran että siihen on tulossa mukaan vähän huovutettavaa, ehkä jotain pörröistä ja lisäksi jotain iloisenväristä. Pääosin villaista sisältöä, tai ainakin puolivillaista - kuten blogini kuvauskin lupaa :)

Syksyyn voi sentään vielä luottaa

2008-09-25T21:24:00.000+03:00

Kesä jäi väliin mutta syksy on saapunut kaikessa ihanuudessaan. Rakastan syksyä! Minusta on ihana hiippailla viileänä aamuna töihin kun harmaa utu leijailee keltaisten, punaisten ja oranssien puiden päällä. Ihanaa on myös haahuilla tunteja metsässä ja etsiä sammaleen seassa piilottelevia suppiksia. Vähemmän ihanaa on perata sieniä yötä myöten ulkosalla kunnes hämäränäkö ei enää erota peukaloa sienen varresta ja sormet eivät kohmettumiseltaan tunne vaikka niitä vähän yrittäisi siistiä sieniveitsellä. Illan koleudessa taisin myös hankkia tämän syysflunssan, joka on aika hyvin tällä viikolla rajoittanut aurinkoisista keleistä nauttimista.

Tänään olo oli jo sen verran pirteä että jaksoin lähteä ihailemaan ilta-aurinkoa ulos. Sain vihdoin napattua säällisiä kuvia myös maanantaina valmistuneesta Laminariastani.

Malli: Laminaria Knittystä
Lanka: Novita Florica, 325 g
Puikot: 3,5 mm

Olen tyytyväinen! Virheitä huivista löytyy miljoona ja kaksi, mutta pitsi on niin kaunista etteivät virheet häiritse edes omaa silmää. En voi uskoa miten joku osaa suunnitella jotain näin kaunista ja vielä antaa ohjeen ilmaiseksi. Huivi ei edes ollut vaikea tehdä. Kun otti selvää mitä ohjekaavion koukerot tarkoittivat ei huivissa ollut enää mitään hankalaa.

Loppuun syystunnelmia työmatkani varrelta.

Juhlatunnelmissa tummia pilviä

2008-09-15T21:40:00.001+03:00

Mutta tällä kertaa musta pilvi leijaili ihan toivottuna vieraana.

Nimittäin löysin kerrankin kaupasta yhdellä reissulla aivan itseni oloisen juhlakoltun. Yleensähän (ainakaan budjettiini sopivalla hinnalla) ei kaupasta löydy mitään kun tarve on suurin. Koltun olkaimet vain olivat ihan kapoiset, joten se kaipasi ehdottomasti seurakseen jotain allit peittävää. Ja mikä jottei näillä keleillä lisälämpökin ole kaivattua (Elisalle: sää).

Koska aikaa oli rajallisesti en lähtenyt etsimään ohjetta nettiä pidemmältä. Ravelry on kyllä kiireiselle loistava apuri! Päädyin Cloud Boleroon ja mallin valinta kyllä osuikin nappiin. Langan kanssa olikin sitten vaikeampaa. Kun päätin etten jukoliste osta tätä varten enää lisää lankaa niin oli tyydyttävä omaan varastoon. Mikään omistamistani vihreistä langoista ei ihan natsannut mekon väriin ja jostain syystä en omista mustaa lankaa juuri ollenkaan. Löytyipä kaapin pohjasedimenteistä sentään mustaa Kid Mohairia.

Musta mohair olikin sitten asteen haastellisempi yhdistettynä pitsiin. Oikean ja nurjan puolen erottaminen oli hankalaa ja purkaminen mahdotonta. No eipä tuossa pörröpinnassa pahemmin virheetkään näy. Kokeilin malliin ohjeen mukaista pykäreunusta, joka sai tämän pilven näyttämään vähän liian myrskyisältä. Pykäreunusta purkaessa (saksilla ja ratkojalla) kuluikin sitten viime perjantai-ilta rattoisasti.

Malli: Cloud-bolero Ysolta Teaguelta. Tein boleron muutaman sentin pidemmäksi ja lisäsin myös hihoihin muutaman kierroksen pituutta.
Lanka: Novita Kid Mohair (1,1 kerää!)
Puikot: 5,5 mm

Kuvatuksia - ja missä Marsuli luurasi -kisa

2008-09-11T19:13:00.000+03:00

Tulipa siis tosiaan käytyä ihan ulkomailla. Eipä tuo reissu ollut kuin viikon mittainen, mutta kummasti se täytti ajatukset jo hyvissä ajoin ennen lähtöä. Matkaseurana minulla oli Hän:

Tuttujen kesken Laminaria. On muuten ihastuttava tuttavuus. Näytti todella hankalalta, mutta upeaa jälkeä syntyy uskomattoman kivuttomasti. Kudin eteni kylläkin lähinnä lentokentällä odotellessa. Ja hyvä niin. Lentokentät ovat minusta niin raivostuttavia ja hermostuttavia paikkoja että pitsiin keskittyminen vei mukavasti ajatukset muualle.

Tässä matkani antia. Paikka oli ihana ja tunnelmallinen. Kuninkaallisia asumuksia, kirkkoja, kapeita kujia ja hulppeilta aukioita patsaiseen. Kaupunkia reunustavan joen rannalta pääsi kiipeämään kauniille kukkuloille, joiden harjalta oli upeat näköalat. Erityisen hyvin viihdyin upeasti koristelluissa vahnoissa kahviloissa, joista useimmista sai herkullista jäätelöä ja syntisen hyviä suklaakonvehteja. Shoppailuunkin oli hyvät mahdollisuudet. Yhtään lankaa en muuten ostanut vaikka löysin korttelin päästä hotelliani lähimmän lankakaupan.

Eli missä olin?

Laittakaapa arvauksia tulemaan. Kaikkien arvanneiden (oli veikkaus miten villi tahansa) kesken arvotaan (siis jos arvauksia tulee enemmän kuin yksi) pieni lankaylläri. Vastausaikaa syyskuun loppuun.

Kyllä, tämä on selkeä lahjonnanyritys, jotta saisin kalasteltua kommentteja teiltä tänne eksyneiltä. Olisi nimittäin ihan oikeasti kiva tietää onko kukaan kiinnostunut meikäläisen höpinöistä ;)

Ja hän joka jo laittoi yhden arvauksen, toivottavasti laitat sen vielä uusiksi. En saanut enää tietojasi esiin kun onnistuin hävittämään koko postaukseni tässä välissä.

Aika kuluu ja matkailu avartaa - Ja arvonta tulossa

2008-09-11T15:14:00.000+03:00

Äh...

Kummasti en osannutkaan enää tauon jälkeen lisätä kuvia ja nyt onnistuin poistamaan koko postauksen. Illalla kokeilen vielä uudestaan, nyt täytyy säännätä muihin hommiin.

Mutta tulossa on siis kuvia taannoiselta reissultani, jonka takia (ja vähän muunkin) on edellisestä postauksesta kulunut jo aikaa.

Ja kun vihdoin saan kuvat esille toivon kaikkien tänne eksyvien arvailuita paikasta, jossa seikkailin. Luvassa pieni lankaylläripalkinto!

Ilmassa on syksyä

2008-08-08T13:36:00.000+03:00

Ilmassa tuntee selvästi jo syksyn. Keväällä, loma-ajankohtaa miettiessäni, näin silmissäni kuuman intiaanikesän, joka jatkuu pitkälle elokuuhun. Eipä ole inkkareita näkynyt ja ainakin tämä ensimmäinen lomaviikkoni on mennyt sateisissa merkeissä.

Koska vielä ei kannata lähteä sienimetsälle suuntasin korini kanssa lankakauppoihin sadepäivän ratoksi. Kierros vei ensimmäiseksi Tapiolan lankakauppaan (unohdin jo myymälän nimen. Joku tikki se oli... vikatikki?) sitten Menita Outlettiin ja lopuksi vielä Novitan tehtaanmyymälään Laruun.

Onneksi mukana oli ostoslista joten vältyin pahemmilta heräteostoilta. Tarvitsin hibernoivaan Lush and Lacy Cardiganiin uuden pyöröpuikon. Aloitin nimittäin tekemään tuota ihanuutta viime keväänä Floricasta + Rose Mohairista 3,5 puikolla. Takakappeleen valmistuttua tulin kuitenkin siihen tulokseen että neulos on liian tönkköä ja jakun kokokin oli ennemmin S kuin tavoittelemani L. Koska olen lähdossä vielä syksyn aikana reissuun, ihan lenstsikalla (wow), niin ostin Menitasta Addin bambuisen 4 mm puikon, jotta pääsen ilman terrorismiepäilyjä turvatarkastuksesta läpi villatakkitekeleeni kanssa. Samasta paikasta nappasin vielä 40 cm Prymin 2,5 pyörön, jota tarvitseen nyt puikoilla olevaan projektiini (siitä lisää joskus myöhemmin). Tapiolan butiikista nappasin mukaan kannatuksen vuoksi 3,5 mm Prymin bambupyörön, vaikka tiesin että Menitasta saa Addin vastaavia (=parempia) halvemmalla.

Novitasta ostin oranssia Floricaa. Sehän on aivan samaa sävyä kuin uusi laukkuni <3.

Karmarock, rauha ja rakkaus. Ja Ladysweater

2008-07-27T22:22:00.000+03:00

Karmarock on ollut minulle ja kavereilleni ehdoton kesätapahtuma vuodesta -97 asti. Silloin matkasimme sinne vm -80 Toytota Carinallani (Keba) ja ikää oli sopivasti 18 v. Joku muu ajoi Keban sieltä kotiin mutta me ollaan valloitettu Kokemäenjoen ranta Harjavallassa sen jälkeen joka heinäkuu vilttiemme ja eväskassiemme kanssa. Viime vuonna oli ensimmäinen sateinen karma, mutta tänä vuonna keli oli taas perinteisen aurinkoinen, jopa helteinen.

Karmaan mennään tunnelman takia, mutta kyllä siellä hyvää musiikkiakin oli tarjolla. Suurin osa bändeistä tuli kyllä kuunneltua viltillä istuen. Maj Karmaa, Astrid Swania ja Amorphista (olisin laittanut heistäkin kuvan mutta kaikissa näkyy vain edessäolijoiden karvaisia käsivarsia) varten raahauduin kyllä lavan edustalle asti tiirailemaan.

Ja jotta blogini aihepiiri ei heti alkuunsa harhautuisi esittelen seuraavaksi valmistunutta neuletta. Kyllä vain, tämä on neuleblogi!

Takista tuli hiukan kittanan kokoinen, sillä ainaoikein-yläosassa käsialani taisi olla suositusta tiukempaa. Tein myös aloitussilmukat liian tiukiksi, joten kaula-aukko jäi turhan pieneksi. Tuon voisi ehkä korjata purkamalla aloituskerroksen pois. Ehkä teenkin niin joskus. Muuten olen kyllä tosi tyytyväinen uuteen takkiini. Tätä mallia kannattaa kokeilla!

Malli: Feburary Lady Sweater (FlintKnits)
Lanka: Novita Tennessee, n. 700 g
Puikot: 2,5 pyöröt ja sukkikset

Kuvista kiitos ja niiaus Elisalle. Vaikka kamerani on huono ja malli pöhkö onnistuit nappaamaan tosi hienot kuvat festarihässäkän keskellä.

Polvi paranee. Mutta housut kaipasivat korjausompelua.

2008-07-24T20:01:00.000+03:00

Opetukseksi teille. Kiilakorkosandaaleissa ei kannata kiivetä kalliolle. Ainakaan jos jalassa on uudet caprit.

Kyllähän minullakin mielessä kävi että patikointivarusteeni eivät ole ihan asianmukaisia, mutta Iron Maidenin keikan jälkimeiningeissä arviontikyky ei ehkä ollut ihan parhaassa iskussa. Kiipesin siis Stadikan kalliolle kavereita tähystämään ja liukastumisen seurauksena liu'uin polvillani kallion kylkeä jonkunkin matkaa. Tuloksena ikävät palkeenkielet sekä ihoon että uusiin capreihin. Ihonaarmut ovat jo hyvää vauhtia paranemassa, mutta caprien kanssa piti ottaa ompelukone esiin.

Tällaisen paikan kehittelin palkeenkielien päälle.

Nykyäänhän vaatteissa on muutenkin kaikenlaista paikkaa ja ommelta, joten eihän tuota edes huomaa. Eihän?

Saapas näkee millaista jälkeä tulee kun ylihuomenna lähden samaisissa pöksyissä Karmarockiin. Vahingosta viisastuneena (?!?) hankin ainakin vähän pitäväpohjaisemmat festarikengät. Näillä mennään.

Ciao bella! Paketti Italiasta saapui.

2008-07-15T14:01:00.000+03:00

Upsin lähettipoika kävi ja toi minulle tuon laukun, jota tuossa alempana jo esittelin. Se on ihan yhtä ihana (tai ihanampi!) livenä kuin tuossa Yooxista napatussa kuvassa. Värikin oli ihan täydellinen. Oih.

Varmaan hypistelisin laukkuani koko illan, mutta ehkä Ladysweater vie enimmän huomioni. Muutama kerros vielä helmaa niin pääsen aloittamaan hihoja. Olisi muuten kannattanut sovitella ahkerammin. Eilen kokeilin päälle ja totesin että kolme ohjeenmukaista napinläpeä ei riitä. Kolmas napinläpi kun jäi reilusti rintojen yläpuolelle ja joten boobsit olisivat pursuillet etukappaleiden välistä melkolailla hölmösti. Tässä vaiheessa olin kuitenkin kutonut jo toistakymmentä senttiä yli sen kohdan johon olisin napinläven kaivannut. "Aikamatkailin" sitten neuleessa pudottamalla kaksi silmukkaa ja tekemällä neljännen napinläven kohdalleen. Melko hyvin sain pudotetut silmukat kerättyä takaisin virkkuukoukun avulla. Vähän se jäi nyt epäsiistimmän näköiseksi, mutta ehkäpä se käytössä tasaantuu.

Hamsteri alessa

2008-07-14T19:08:00.000+03:00

Vaikka mitään kovin hyviä lanka-aleja ei ole tullut vastaan niin jotain on löytynyt. Tätä iloisen vihreää Tennesseetä haalein yhden jakun verran, vaikkei tuo missään huimassa alessa ollut.

Sinänsähän minulla ei olisi tarvetta lankaa ostaa (ikinä?). Tässä kuva varastosta noin puolentoista vuoden takaa. Kassit, pussit ja laatikot ovat täynnä keriä. En ole ahkera tilastoija, mutta alustavan listauksen mukaan tässä olisi n. 30 kg kudottavaa. Ja määrä ei ole suinkaan pienentynyt, vaikka olen selkeästi yrittänyt harkita tarkkaan lankaostokseni. Aina silloin tällöin taitaa kuitenkin harkintakyky pettää...

Nyt kun silmäilen tuota kasaa niin ainakin päällimmäiset Ainot on muuntuneet villatakiksi. Turkoosit Samokset taisin myydä Neulomossa, kuten myös nuo vaaleanvihreät Woolit tuossa reunassa. Plussapuolella tilastossa on keväällä hamstraamani kilot Mamboa ja Woolia. Ja huutiksesta olen ostanut satsin ihanaista Naturaa, jotka eivät tässä kasassa siis vielä näy.

Bossi. Eli lisää oranssia, ehtaa retroa jopa.

2008-07-08T21:21:00.000+03:00

Tällaista käytännöllistä retrohelmeä olen säilönyt vaatehuoneessani (lankapinon alla)! Nyt vasta tajusin että tämä kapine on oikeasti niin hieno että sitä sietää säilyttää esillä. Jos vaikka tulisi joskus leivottuakin sillä. Äitini on tällä Bossilla monet herkut pyöräyttänyt ja kone lienee melkein samaa ikäluokkaa kuin minäkin.

Oranssia ja pinkkiä

2008-07-08T12:54:00.000+03:00

Koskapa viime aikoina ei ole tapahtunut mitään merkittävää neulerintamalla, mutta hinku blogin kirjoittamiseen on suuri niin aloitetaanpa shoppailuilla. En tiedä mikä tässä laukussa iski, mutta kun sen YOOXilla näin (vielä alessakin!) niin se vain oli saatava. Ehkä se on tuo väri.

Puikoillakin on toki jotain, pitkästä aikaa. Nimittäin Ladysweater.

Neule sujuisi muuten mukavasti, mutta nämä addit tekevät työn jokseenkin hankalaksi.

Onhan se kiva että on käsiin sopiva puikko, mutta nuo mutkat ovat jo liikaa.

Kuukausi (ja risat) mennyt...

2007-10-03T10:48:00.000+03:00

Enkä vieläkään ole saanut aikaseksi kirjoitella tänne.

Lisättäköön tähän että hiljaisuus blogin perustamisen jälkeen on ollut vain harkinta-aikaa blogin tulevasta tyylistä.

Tästä se alkaa

2007-08-31T11:21:00.001+03:00

Piti sitten tälläinen laittaa pystyyn. Missähän välissä meinaan ehtiä tänne kirjoitella.